BENSAA SUONISSA JA VAUHTI KALLOSSA

Päivä kääntyy iltaan ja järven pinta on lähes peilityyni. Kuitenkin tähän sunnuntaipäivään on mahtunut pilvinen aamuhetki, sitten aurinkoinen päivä - onneksi - sillä näillä rallikärpäsen puremilla olisi ollut kostean yön jälkeen vielä sateinen päivä tosi surkeata.
Aamulla meni meidän maantie sulkuun heti seitsemältä ja ensimmäiset ralliautot starttasivat hieman ennen yhtätoista.

 Meidän miespuoliset ja nuoret  veivät heti aamulla pitkän penkin rallikivelle, joka on pojan tontin reunassa. Ja kas, parikymmentä nuorta miestä oli jo ehtinyt vallata kiven aamupirtelönsä (!) hörppimispaikaksi. Pienen keskustelun jälkeen katsomopaikka tyhjeni maanomistajien käyttöön. Ja ei muuta kuin kivelle kiipeämään.

Minä ja Simo ei niin pörinästä piitata. Jäätiin suosiolla mökille ja mentiin laiturille onkimaan. Ja eikös vaan helikopterit - ensin punainen ja sitten tummansininen - tulleet aivan kohti. Jos olisin tiennyt, että sininen oli Ari Vatasen, olisin ehdottomasti vilkuttanut.
No jaa, radio oli kuistin pöydällä riittävällä volyymillä, joten pysyin ajantasalla tilanteesta. Kaloja ei tullut.

Väkeä tien reunoilla oli ennätysmäärä ja meidän muuten uinuva pikkukylämme raitti oli elämää täynnä. Rallin tulos oli upea, Jari-Matti Latvala teki sen mitä häneltä odotettiin. Ja kun maaliin tulleita kuljettajia haastateltiin ja kysyttiin, mitä pitivät tästä Myhinpään pätkästä, kaikki pitivät tätä erinomaisena ja upeana. Nythän se ajettiin kahteen kertaan. Toivottavasti pätkä säilyy Neste-rallin erikoiskoepätkänä edelleenkin.

Rallipörinä hälveni ja tie avattiin liikenteelle. Meidän nuoret lähtivät etelään ajelemaan ja heitä saatteli sankka sadekuuro, joka muuttui ukkosen jyrähdyksen myötä raekuuroksi. Kyllä pomppivat jäiset rakeet taas kerran niemen kukkamaalla. Ei ihme, että kasvu ja kukinta on tänä kesänä ollut tosi heikkoa. Eräs ilonaihe sentään: olin ostanut punaisen ritarinkannuksen taimen. En enää ollut varma, oliko lähtenyt kasvuun, kunnes huomasin nuppujen punerruksen. Aivan ihana on.

Joutsenperhe kävi yhtenä iltana aivan meidän rannassa syömässä. Jouduin ottamaan mökin ikkunan läpi kuvat etten olisi heitä häirinnyt.

Poikaset ovat jo emojen kokoisia vaikka vielä harmaita. Niiden näkeminen saa aina hyvälle tuulelle.
Tässä lähiniemessä on usein nähty harmaahaikara, siinä se oli myös eilen illalla, mutta jotkut tyypit alkoivat ampua savikiekkoja ja haikara ponnahti lentoon. Mutta kurkipariskunta vähät veisaa ampumisäänistä. Kahlaavat sammakoita lähipoukamassa ja välillä kajauttavat karmivan huudon ilmoittaakseen, että täällä ollaan.

Raekuuron jälkeen alkoi kala syödä mato-onkea. Eräs tuttu pyysi onkimaan muutamia särkiä ja suolaaman ne. Tein työtä käskettyä ja laitoin särkipurkin prinssipuolison mukana hänelle. Tönkkösuolassa ovatkin. Samalla hän sai ne muutamat ahvenet paistaakseen.

Mustikkaa on kyllä metsässä, mutta hieman on laatu kärsinyt kesän kosteista säistä. Osassa mustikoita on ns. muumiotautia. Varsinkin koneella poimittaessa sekaan tulee näitä marjoja melkoisesti, käsin poimimalla voi tietenkin valita hieman.
Kanttarellit ovat nousseet ja pieniä keltaisia lakkeja on runsaasti. Kävin ennen ralleja keräämässä taatusta kanttarellipaikasta jo nousseet, sillä tien vartta ramppaava rallikansa olisi ne tallannut maan rakoon. 

Tulipa tylsä tyypillinen postaus. Järki kuin jäässä ja sormet soutaa.
Taidetaan Simon kanssa lähteä lämmittämään saunaa, johon pari päivää sitten hankittiin upouusi kiuas ja nyt lämpenee vähällä. Kovassa käytössä entinenkin oli, kesäaikana joka ilta lämpeni.
Ja niin myös tämä uusi joutuu samaan rääkkiin.

Loppuun ilta-aurinkoa!

No oikeasti kuitenkin mökkijärven takarantaa: