KESÄN LÄMPÖISIMMÄT

Torstaina tuntui, että on pakko päästä niemeen. Prinssipuolison kokous kesti ennakoitua pitempään, mutta hämärissä noustiin vankkuriin ja suunta kohti pohjoista. Iltataivas Hartolan paikkeilla oli värejä täynnä, kuvat otin auton sisältä joten eivät nyt ihan timmikuvia ole. 

Koko alkukesä kitistiin kylmää ja sateista säätä. Nyt on vissiin kitinä kuultu ja annettu niin kesäistä ettei ikinä. Auringon paiste on ollut ihan pistävän lämpöistä, järven vesi lämmennyt uimakelpoiseksi. Aivan mahtavaa päästä uimaan paitsi heti aamulla myös useita kertoja päivän mittaan. Ainoa haittapuoli on, että kasvimaa ja kukat alkavat nuokkua kuivuutta ja vaativat kastelua, joka tosin on helppoa kun ottaa kastelukannun käteen, järvessä vettä riittää kyllä.

Mustikoiden säilöminen jo riittää, vaikka  vielä napattiin reilu ämpärillinen lauantaina kun osuttiin todella hyvään varvikkoon.
Tuli mieleen sananlasku, että ahneella on tietynlainen loppu!
No, sitten pari päivää istuttiin mustaherukkapensaissa ja illat pyöritettiin Mehu-Maijaa kenttäkeittiön levyllä. Mehut on pullotettu ja sen suhteen talvi voi tulla. No ei vielä kuitenkaan.

Ulkona on nyt ihanan leppoisa ilta, kuunsilta ulottuu aivan meidän laiturille asti. Kun etelässä on jo pilkkopimeää, täällä sisemmässä Suomessa vasta hämärtää. Ja aamuisin on mukava herätä auringon nousuun järven takaa aamusumun hälvetessä ja avatessa maisemaa saareen asti. Vaan asialla on toinenkin puoli: syksyn kylmetessä on mukava asua keskuslämmitystalossa katuvalojen valaistessa kulkutietä. Tämän ikäisenä voisi nimittäin kompuroida puun juuriin pihapoluilla ja liukastua laiturilta...hm. 

Lämmin ilma on saanut viimeiset perennat kukkimaan. Ja ruusut.
Vaalean peittoruusun istutin keväällä ja nyt se kukkii täysillä.

Ja tämäkin ruusu avasi ensimmäisen kukkanuppunsa:

Ritarinkannukset kukoistavat, tosin sininen ja valkoinen alkavat olla jo loppuvaiheessa:

Olen nähnyt täysin punaisen ritarinkannuksen jossakin lehdessä, sen vielä haluaisin tähän joukkoon.

Iso hirvenjuuri on perhosten ja mehiläisten mieleen.

Ja joutsenet, uskaltavat tulla aivan laiturin viereen iltaisin aterioimaan ja nostamaan räpylät ja pyrstöt ilmaan pystyyn.

Näitä uljaita lintuja kuvasin ikkunan läpi, joten kuvien laatu on sen mukainen.

Simo päivystää pihassa päivällä, iltaisin poika on pötköttämässä etukäpälät ristissä mökin sohvalla.

Näissä maisemissa on nautiskeltu kesän lämpimimmistä päivistä nyt elokuun lopulla. Hyvää ei koskaan odota liian kauan.

Oikein leppoisaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille, pian siirrytään syyskuuhun.

Tää lähtee nyt prinssipuolison ja Simo-koirulin kanssa saunaan.....