torstai 24. syyskuuta 2015

SATTUMUKSIA JA SATOA

Eipä voi valittaa, satoa tulee jokaisesta tuutista tänä syksynä.
Pakastimet paukkuu, ihan kirjaimellisestikin. Minun vanha Rosenlew sanoi sopimuksen irti, varalla se on ollut mutta hyvin vielä jaksanut käydä ronksuttaa. No, tää oli vasta toinen takaisku alkuviikosta. Ensimmäinen isku ihan päin oli maanantaina, kun ajelimme puolukoinemme moottoritietä Lahden kohdalla etelään päin. Olimme jonossa ohittamassa motarin vasemmalla kaistalla ja edessämme ajanut auto koukkasi edestämme takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle. Me emme ehtineet tehdä mitään: meidän kaistan leveydeltä edessä oli rekan räjähtänyttä rengasta ja muuta isokokoista kantikasta tavaraa. Jouduimme ajamaan päin rengasromua ennenkuin pystyimme palaamaan takaisin oikeanpuolen kaistalle. Pamahdus oli melkoinen, mutta auto kulki kuitenkin eteenpäin. Noin kolmensadan metrin päässä motarin reunassa oli kaksi ulkolaista rekkaa peräperää pysähdyksissä, todennäköisesti korjasivat rengastaan. Ei vaan tullut heille mieleen siivota romuja pois ajoradalta, missä liikenne virtasi nauhana etelää kohti. Uskoimme selvinneemme täräyksestä emmekä jääneet moottoritien reunaan taivastelemaan. Ajelimme kotipihaan ja tarkistimme: auton etumaski oli hävinnyt taivaan tuuliin ja samoin toisen puolen säleikkö. Onneksi oli vielä kymmenen minuuttia aikaa soittaa korjaamolle ja vakuutusyhtiöön. Kiitin taas kerran kasko-vakuutusta vaikka sitä maksaessa kirpaiseekin. Korjaamolle päästiin heti seuraavana aamuna, nokka vedettiin suoraksi ja varaosat tilaukseen. Onneksi ei käynyt sen pahemmin keskellä moottoritien ruuhkaliikennettä.

Nopas. Aamulla sitten kun prinssipuoliso oli näyttämässä Verson nokkaa korjaamolla minä ulkoilutin koiran ja tulin vilkaisseeksi sitä vanhaa pakastintani, johon olin joutunut säilömään mustikoita ja puolukoita ja herukkamehujakin. Hileessä olivat.Viikonlopun  ukonilma oli jälleen iskenyt sähköpiikin ja sammuttanut pakastimen. Miksi se mun pakastimiani vainoaa, kysyn vaan.
Nopsasti raivasin tilaa toisissa pakastimissa ja soitin tyttären apuun, hänen pakastimeensa mahtui suurin osa. Kaikki hyvin.

Yksi ei mene kahdetta ja kahdes kolmannetta. Ihan nauratti tuo kolmas: olin laittanut mökiltä tuomani pyykit koneeseen. Kun aloin niitä ripustaa kuivumaan huomasin, että yhden paitulin taskuun oli taas jäänyt paperinenäliina ja jauhautunut sen tuhannen hitusiksi puhtaan pyykkini sekaan. Olo oli lievästi hysteerinen. Kun vielä vanhat sanoivat, ettei kolmas jää parittomaksi jäin odottamaan, mitä vielä!  Onneksi ei mitään.

Mutta sadosta: puolukoita on ihan metsä punaisenaan. Mukava niitä on poimia vaikka ei tarvitsisikaan enempää. Riittää kavereillekin.
Mustikoita saatiin yli oman tarpeen myös. Ja puutarhasta sitten ei tullut luumuja, ei omenoita, ei päärynöitä. Mutta mitäs sillä kaikella nyt tekisimmekään. Sarkasmia mutta totta. Tuleehan vielä mansikkavadelmaa ja keltaisia vadelmia sekä karhunvatukoita. 
Kesäkurpitsoita sain kolme, avomaakurkkuja vajaan ämpärin. Goji-marja kasvoi vain vartta eikä kukkinut. Kuumansikasta tuli ensimmäiset marjat vasta nyt. Mutta metsästä satoa saatu ihan hurjasti. Sieniä ei vieläkään yhtään (paitsi pihassa yksi karvarousku!). Kun on lämmintä, ehtivät vielä nousta pinnalle.

Niemen nokka kutsui taas ja ilta pimenee. Sauna lämpiää ja rauha maassa. Huomenna ryntään taas puolukkamättäille. Vähitellen pitäisi mökki laittaa talvilevolle, mutt ehtiipä syyslomalla vielä.
Ja sukkia sykerrän talven varalle, nyt on valmiina reilut kymmenen paria. Katja Ketun Yöperhonen ja Raija Orasen Hirmuinen mies odottavat edelleen avaamatta. No, talvi-iltoina sitten viimeistään.

Laitan taas nää kuvat tähän loppuun. Puutarhassa kotona kukkii vielä syysvuokko, kurjenpolvet uudestaan, samoin Nepalin hanhikit. Tarhajuoru sinnittelee vielä ja "tokruusut" ilahduttavat.
Kuitenkin suurin osa on jo vaipumassa syksyn koleuteen. 
 Puutarhavadelmia ja mansikkavadelmaa.

 Tämä ei ole ultraäänikuva, vaan aamu meidän mökkirannassa!

 Pieni koiruli lepuuttaa jalkojaan!

Aallokko rantaan lyö....

On näköjään uudemmat kuvat jääneet vielä kameraan joten onpahan sitten toiste kuvia postattavaksi. Mukavaa syssyn hyssyä!


10 kommenttia:

  1. No huh teidän tapahtumia! Onneksi ei henkilövahinkoja tullut , peltiähän aina saa korjattua ja uutta.
    Meilläkkn pakastin huutaa täynnä ja ed viikonloppuna oli jäänyt leipiä ottaessa jotenkin , ei auki, mut ei imassut ihan kiinni. Sunnunaina kun tultiin mökkiltä se huomattiin ja sulatushan se oli maanantaina, kun oven vierusreuna ja yläosa oli ihan könttä jäässä.
    Ihania syksyisiä kuvia.
    Mukavaa syksyä!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä tasaantuu, auto saatu korjaamolle, pakasteet pelastettu ja pyykit ravisteltu. Jotenkin tuli kaikki tenka på:t samaan syssyyn. Mutta kaikki hyvin. Mökillä laitellaan jo veneitä talviteloille ja poimittu puolukoita!
      Sinulle myös iloista syksyä.

      Poista
  2. Onni, ettei käynyt siitä autojutussa kehnommin. Paperinenäliina mustan pyykin kanssa koneessa on mun hittilistalla ylimpänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella onnekkaita että ei meille mitään käynyt, vaikka harmittikin, oltiin just viikolla haettu auto vuosihuollosta ja sitten taas pamahti. No elämää tämä on.
      Nyt mulla oli vaaleat koneessa mutta mustien kanssa olen monesti pessyn paperinessun hiesuksi.

      Poista
  3. Kylläpä teitä on epäonni vainonnut. Se on kyllä kumma, kun niitä vahinkoja tulee sitten perä-perää. Toivottavasti ne nyt loppuivat tähän.

    Ihania kuvia taasen. Herkullisen näköisiä marjoja, järven vesi kuin sulaa kultaa ja ihana Simo siellä käpälät kohti taivasta <3.

    Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Mesis kun tykkäsit kuvistani. Tällaista meidän elo on, koirallakin koivet yläviistoon lepäillessä, hih.

      Poista
  4. Jopa teillä on ollut harmeja ihan tarpeeksi, onneksi tuossa liikenteessä ei käynyt pahemmin.
    Meitä vastaan tuli kerran rekan rengas, kerkisimme väistää sitä ja kohta vastaan tuli rekka ison kipinäsuihkun kera, kun puuttuvan takapyörän paikka hankasi asfalttiin.

    Tänä kesänä jäi puutarhan sato aika vähiin, meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näistä harmeista on selvitty. Hyvää tuuria teillä, ettei rengas tullut suoraan kohti.
      Satoa on saatu nyt metsästä ihan kiitettävästi. Vielä tänäänkin piipahdettiin ämpärit kainalossa puolukkametsässä. Kanttarellejakin löysin kolmisen litraa vielä.

      Poista
  5. Jo on sattumusta kerrakseen, onneksi ei pahemmin käynyt tuolla tienpäällä. Hieno aamukuva mökkirannasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus epäonni potkii, mutta odotetaan sen nyt vaihtuvan onnenpotkuiksi.
      Mökkirannan maisemat kiehtovat ja niitä aina kuvaan jopa aamulla anivarhain. Nyt maisemaa muuttaa syksysäät.

      Poista