Syksy hiipii. Hiljaa ja varkain. Kansalaisopiston opintopiirit alkoivat, normaali päivärytmi alkaa jo olla rutiinia. Kohta on aika laittaa mökki niemen nokassa talviuneen, mutta ei vielä. Tulevana viikonloppuna on kirkonkylässä perinteiset pestuumarkkinat ja sinne on ihan ehdottomasti mentävä mukaan. Jäi nuo Hartolan markkinat väliin viime viikonloppuna. Ei harmita. Onpa näitä markkinoita ja toripäiviä aina matkan varrella. Mutta pestuut on kyllä ihan erityisen must.
Järven vesi viilenee vähitellen. Harmaa haikaraa ei enää näy ja kurkiperheetkin valmistautuvat lähtöön. Joutsenen poikaset ovat pian lentokykyisiä ja aloittavat matkan.
Kuikat parveilevat ja räpylöivät aivan laiturin lähellä. Tosin niiden kuvaaminen läheltä on mahdotonta, sukellus veden alle tapahtuu silmänräpäyksessä eikä mun kamera ehdi koskaan mukaan.
Mustikat on pakastettu ja puolukoiden kypsymistä odotellaan.
Täällä etelämmässä alkavat olla jo tummanpunaisia ja poimittavissa. Puolukoita minäkin tykkään poimia, mustikat poimii meillä prinssipuoliso. Ja jos lempparimarjoja pitäisi nimetä, minä tykkään pensasmustikoiden poimimisesta. Ne eivät sinistytä käsiä, niitä voi poimia vähitellen, aina kypsyy uusia ja kun ovat varsin kookkaita, niistä täyttyy astia nopeasti.
Täällä kotona satoa korjataan päivittäin. Harmi vaan, että kasvihuoneeseen on ilmestynyt jotakin hometta, joka pilaa sekä tomaattien että kurkkujen lehtiä ja kurkun alkuja. En tiedä, onko syynä liika kastelu vai sitten saaneet vettä liian vähän. Joku toinenkin harmitteli samaa asiaa radio-ohjelmassa. Mutta kuitenkin kahden ihmisen tarpeisiin kurkkuja ja tomaatteja tulee riittävästi. Keltaiset tomaatitkin - minulle uusia olivat - kypsyvät syötäviksi.
Avomaalla kurkkuja kasvaa varsin niukasti, taitavat tillin varret ehtiä ennen kurkkujen valmistumista kaatua jo marroksi.
Seinustalla kypsyy karhunvatukat. Niistä saa satoa päivittäin.
Kuvasin ikkunan läpi, tosin satoa oli tänään poimittu näistä.
Olohuoneen nurkkaikkunasta voi katsoa viinirypäleiden kypsymistä. Nämäkin kuvasin ikkunan sisäpuolelta.
Eilen piipahdin tupper-kutsuilla. Kippoa ja kappoa on kaapit pullollaan, mutta eikös vaan sitä tee itselleen tarpeen hankkia näitä kätevyyksiä lisää. Aikalailla kuitenkin maltillisesti ostin. Omasta mielestäni.
Loppuviikoksi on luvassa lämpimämpää ja aurinkoista. Hyvä niin.
Kyllä me ehditään syyskoleudesta saada tarpeeksemme. Ja on hyvä mahdollisuus vielä piilottaa tulppaanien sipuleita ensi kevään kukintaa silmällä pitäen. Eikä ihan vähäisintä ole mahdollisuus aamuisin järveen pulahtaminenkaan. Kotona sitä vielä kovasti kaipaan, sillä en tohti vielä pihalammikkoon sammakoiden ja muiden sukeltajien ja malluaisten joukkoon vaan odotan pakkasia.
Otetaan näistä syyspäivistä kaikki aurinko ja lämpö ja nautitaan kuulaudesta. Eikös?
Kuikat parveilevat ja räpylöivät aivan laiturin lähellä. Tosin niiden kuvaaminen läheltä on mahdotonta, sukellus veden alle tapahtuu silmänräpäyksessä eikä mun kamera ehdi koskaan mukaan.
Mustikat on pakastettu ja puolukoiden kypsymistä odotellaan.
Täällä etelämmässä alkavat olla jo tummanpunaisia ja poimittavissa. Puolukoita minäkin tykkään poimia, mustikat poimii meillä prinssipuoliso. Ja jos lempparimarjoja pitäisi nimetä, minä tykkään pensasmustikoiden poimimisesta. Ne eivät sinistytä käsiä, niitä voi poimia vähitellen, aina kypsyy uusia ja kun ovat varsin kookkaita, niistä täyttyy astia nopeasti.
Täällä kotona satoa korjataan päivittäin. Harmi vaan, että kasvihuoneeseen on ilmestynyt jotakin hometta, joka pilaa sekä tomaattien että kurkkujen lehtiä ja kurkun alkuja. En tiedä, onko syynä liika kastelu vai sitten saaneet vettä liian vähän. Joku toinenkin harmitteli samaa asiaa radio-ohjelmassa. Mutta kuitenkin kahden ihmisen tarpeisiin kurkkuja ja tomaatteja tulee riittävästi. Keltaiset tomaatitkin - minulle uusia olivat - kypsyvät syötäviksi.
Avomaalla kurkkuja kasvaa varsin niukasti, taitavat tillin varret ehtiä ennen kurkkujen valmistumista kaatua jo marroksi.
Seinustalla kypsyy karhunvatukat. Niistä saa satoa päivittäin.
Kuvasin ikkunan läpi, tosin satoa oli tänään poimittu näistä.
Loppuviikoksi on luvassa lämpimämpää ja aurinkoista. Hyvä niin.
Kyllä me ehditään syyskoleudesta saada tarpeeksemme. Ja on hyvä mahdollisuus vielä piilottaa tulppaanien sipuleita ensi kevään kukintaa silmällä pitäen. Eikä ihan vähäisintä ole mahdollisuus aamuisin järveen pulahtaminenkaan. Kotona sitä vielä kovasti kaipaan, sillä en tohti vielä pihalammikkoon sammakoiden ja muiden sukeltajien ja malluaisten joukkoon vaan odotan pakkasia.
Kyllä vaan syksy on saapunut Sadonkorjuuta on kiirellä korjattu tomattia ja kurpitsaa on tullut kovasti ja myös kurkkua . Kiitos Anja viellä kerran ihanasta pussukasta
VastaaPoistaKauniita kuvia olet laittanut tänne varsinkin ensimäinen kuva on ihana
Hyviä syksyisiä päiviä :)
Kiitos Irma kommentista. Satoa on saatu, puolukkaa poimittu jo yli seitsemän ämpäriä - tosin ystävät saivat niista osan. Kurpitsani eivät paljon satoa tuottaneet, pieniä alkuja vielä on. Ja muutamia kurkkujakin vielä kypsyy..
PoistaKiva jos tykkäsit pussukasta! Nämä kuvat on niemestä, saatiin viettää siellä tämä kesäinen ja lämmin jakso ystävien kanssa. Samoin sinulle mukavia syyspäiviä.
Syksy on kivaa aikaa. ...ja talvi...ja kevät...ja kesä ;) Ihana lukea tuollaisesta idyllielämästä vaikka ei nyt omassakaan niin hirveästi ole valittamista. Kuitenkin aidan toisella puolen tuntuu olevan vihreämpää.
VastaaPoistaNo kuules, minä latelen tänne vaan ne positiivisimmat, en kehtaa valitusvirttä laittaa näkyville! Joskus on idylliä, toisinaan sitten taas ei. Mutta näillä mennään ja nautitaan ihanista aurinkoisista hetkistä.
PoistaVoi miten ihana tuo ylin kuva, kertakaikkisen upea!
VastaaPoistaOlen joka syksy ja kevät kuvannut näitä rantakiviä kun ovat olleet vedestä paljaina. Aina ne on yhtä herkullisia kuvattavia. Ja aamu- tai ilta-aurinko tuo niille oman hohteensa.
PoistaSamaa mieltä edellisten kanssa, eli ylin kuva on aivan ihana. Taulun tekisin tuosta seinälle.
VastaaPoistaMitä ovat pestuumarkkinat? Siis mitä tarkoittaa pestuu? En ole koskaan kuullut tuota sanaa.
Minulla on niin pieni ja sippi kamera, että ei oikein kunnon kuvia synny. Ihan kateena katselen miniän samalta järveltä ottamia todella taiteellisia otoksia.
PoistaPestuumarkkinat ovat perinteinen joka syksyinen tapahtuma. Ennen pestattiin piiat ja rengit talveksi näiltä markkinoilta ja siitä perinne on jäänyt emäpitäjään. Nytkin oli raitti täynnä jos minkä sortin myyjiä ja tapahtumia. Ne on meille sellainen must-juttu joka syksy, että sinne on vaan päästävä menoon mukaan. JOtakin pientä sieltä aina mukaankin tarttuu koetun tunnelman lisäksi. Pestuumarkkinat on Rautalammilla joka syyskuun toinen viikonloppu ja se on jo käsite. Sinne kaikki ryntäävät vaikka vain kävelemään ihmisjoukossa tai ajamaan parivaljakkohevoskyydillä. Ja moottoripyöriä oli parkissa valtavasti kirkon kiviaidan vieressä!