"Syksy jo saa, harmaa on maa, koivusta lehtiset pois putoaa. Lintusten tie etelään vie, jne" laulettiin kansakoulun ekaluokilla.
Kun tunsin sekä Lehtisiä että Lintusia, yhdistin nämä lauluun ja ihmettelin, miksi Lehtiset ovat koivuun kiivenneet ja minne etelään Lintuset ovat lähdössä. Pieni on lapsen mielikuvitusmaailma.
Onneksi ei maa ole vielä harmaa. Ensimmäiset keltalehdet ovat leijailleet rantaveteen ja koivuista huomaa vihreyden valuvan juuristoon odottamaan ensi kesää. Nyt viikonlopun aikana on ollut lämmintä, on istuttu laiturilla ja vaan oltu. Vain välttämättömin on tehty.
Alkuviikon satoi, satoi ja satoi. Vain keskiviikkona oli poutapäivä, onneksi, sillä pääsimme poimimaan viimeiset mustaherukat, joiden poiminta oli viimetipassa. Höyrystin ne mehuksi ja osasta tein sosetta pakastimeen. Kyllä talvella kelpaa. Puolukoita raapaistiin samalla marjareissulla, minä noin 2,5 litraa käsin ja prinssipuoliso reilun ämpärillisen poimurilla. Olivat meidän lammen kankaalla jo ihan kypsiä. Varsinaisesti puolukkaan päästään reilun viikon päästä tuohon lähimetsään.
Satoa on saatu muutenkin. Kanttarelleja ja mustia torvisieniä kumpiakin ämpärilliset. Nyt ne on kiehautettu pakastimeen. Rouskuja ja tatteja olen etsiskellyt turhaan. Vaikka sadetta on saatu, vain mustia rouskuja nousee lähimaastoon.
Sorsastus alkoi eilen. Jo keskiviikkona yli-innokkaat paukuttelijat "harjoittelivat" lähirannoilla. Tai voihan olla, että ampuivat kyyhkysiä. Tai harjoittelivat karhujen ampumista. Meidän rannassa on sorsat harvassa, kuikkia sitäkin enemmän. Välillä on melkoiset kisat ja veden polskutusta, kun ajavat toisiaan veden pintaa pitkin tai laskeutuvat lennosta pitkällä liu'ulla.
Ja mikä mukavinta, meidän mökkiniemessä on nähty muutaman kerran siili. Niitä on varmasti useampia, sillä minäkin olen kolmesti nähnyt siilin eri paikoissa välimatkojan päässä. Eilen illalla vein sienirasioita aitan pakastimeen ja kuulin liiterin luota rapinaa. Pieni tuhisija siellä liikkui seinävieressä. Vein sille lautasella koiranruokamössöä ja oitis pieni mussuttaja veti napposensa täyteen, kaikki hävisi lautaselta. Tänään vein jälleen annoksen liiterin seinäviereen sekä vettä kipossa. Ettei tartte mennä järvestä juomaan.
Aivan ihana otus, toivottavasti selviää talvesta ensi kesään ja aikuisuuteen.
Rion kisoja en ole kovin paljoa seurannut, keihään finaali tosin piti nousta yöllä kuuntelemaan. Parhaansa kai tottamaar yrittivät kaikki urheilijamme, mutta taso oli liian kova. No, neljä vuotta aikaa hioa kuntoa uuteen koitokseen.
Ilta hämärtyy. Sauna on lämpiämässä ja huomenna piipahdus kotona.
Sitten meillä on tyttöjen viikko, tullaan ystäväni kanssa kahdestaan tänne niemeen. Simo tietysti oltava mukana, sillä prinssipuolisolla on omat menonsa ja haasteensa eikä siinä ehdi pientä koiraa paapoa riittävästi. On luvattu lämmintä keskiseen Suomeen joten ei huolta.
Olen ottanut kuvia tabletilla enkä osaa niitä siirtää tänne. Oppimista elämä on. Ehkä joskus saan ne synkrooniin. Nyt heippa.
Kun tunsin sekä Lehtisiä että Lintusia, yhdistin nämä lauluun ja ihmettelin, miksi Lehtiset ovat koivuun kiivenneet ja minne etelään Lintuset ovat lähdössä. Pieni on lapsen mielikuvitusmaailma.
Onneksi ei maa ole vielä harmaa. Ensimmäiset keltalehdet ovat leijailleet rantaveteen ja koivuista huomaa vihreyden valuvan juuristoon odottamaan ensi kesää. Nyt viikonlopun aikana on ollut lämmintä, on istuttu laiturilla ja vaan oltu. Vain välttämättömin on tehty.
Alkuviikon satoi, satoi ja satoi. Vain keskiviikkona oli poutapäivä, onneksi, sillä pääsimme poimimaan viimeiset mustaherukat, joiden poiminta oli viimetipassa. Höyrystin ne mehuksi ja osasta tein sosetta pakastimeen. Kyllä talvella kelpaa. Puolukoita raapaistiin samalla marjareissulla, minä noin 2,5 litraa käsin ja prinssipuoliso reilun ämpärillisen poimurilla. Olivat meidän lammen kankaalla jo ihan kypsiä. Varsinaisesti puolukkaan päästään reilun viikon päästä tuohon lähimetsään.
Satoa on saatu muutenkin. Kanttarelleja ja mustia torvisieniä kumpiakin ämpärilliset. Nyt ne on kiehautettu pakastimeen. Rouskuja ja tatteja olen etsiskellyt turhaan. Vaikka sadetta on saatu, vain mustia rouskuja nousee lähimaastoon.
Sorsastus alkoi eilen. Jo keskiviikkona yli-innokkaat paukuttelijat "harjoittelivat" lähirannoilla. Tai voihan olla, että ampuivat kyyhkysiä. Tai harjoittelivat karhujen ampumista. Meidän rannassa on sorsat harvassa, kuikkia sitäkin enemmän. Välillä on melkoiset kisat ja veden polskutusta, kun ajavat toisiaan veden pintaa pitkin tai laskeutuvat lennosta pitkällä liu'ulla.
Ja mikä mukavinta, meidän mökkiniemessä on nähty muutaman kerran siili. Niitä on varmasti useampia, sillä minäkin olen kolmesti nähnyt siilin eri paikoissa välimatkojan päässä. Eilen illalla vein sienirasioita aitan pakastimeen ja kuulin liiterin luota rapinaa. Pieni tuhisija siellä liikkui seinävieressä. Vein sille lautasella koiranruokamössöä ja oitis pieni mussuttaja veti napposensa täyteen, kaikki hävisi lautaselta. Tänään vein jälleen annoksen liiterin seinäviereen sekä vettä kipossa. Ettei tartte mennä järvestä juomaan.
Aivan ihana otus, toivottavasti selviää talvesta ensi kesään ja aikuisuuteen.
Rion kisoja en ole kovin paljoa seurannut, keihään finaali tosin piti nousta yöllä kuuntelemaan. Parhaansa kai tottamaar yrittivät kaikki urheilijamme, mutta taso oli liian kova. No, neljä vuotta aikaa hioa kuntoa uuteen koitokseen.
Ilta hämärtyy. Sauna on lämpiämässä ja huomenna piipahdus kotona.
Sitten meillä on tyttöjen viikko, tullaan ystäväni kanssa kahdestaan tänne niemeen. Simo tietysti oltava mukana, sillä prinssipuolisolla on omat menonsa ja haasteensa eikä siinä ehdi pientä koiraa paapoa riittävästi. On luvattu lämmintä keskiseen Suomeen joten ei huolta.
Olen ottanut kuvia tabletilla enkä osaa niitä siirtää tänne. Oppimista elämä on. Ehkä joskus saan ne synkrooniin. Nyt heippa.
Ihanan punai lilja! Onneksi meidän järvellä ei saa sorsastaa :) En ymmärrä mitä syömistä on esim. Telkässä, eikä toi sorsakaan kummonen ole. Lihapatojen ääreltä lähdetään tappamaan. En ymmärrä koko metsästystä, EN
VastaaPoistaOlipa kiva lukea, että teillä asustaa siellä siili. Olen jostain joskus lukenut, että niille voisi rakentaa talveksi pesän. Nyt tuntuu mukavan kesäiseltä sää, aurinko paistaa.
VastaaPoistaAamulla joella oli paljon sorsia, tulevat tänne kirkolle metsästäjiä pakoon.
Mukavaa uutta viikkoa.
Kivat oli tarinat!
VastaaPoistaMukavaa alku syksyä!
-päivi-
Upeat on liljat.
VastaaPoistaTäällä ei ole siiliä näkynyt koko aikana minkä olemme täällä asuneet, eikä naapurissakaan. Joka syksy kuitenkin teen siileille lehtikasoja jos vaikka joskus joku eksyisi.
Tänä vuonna meitä on hellitty luonnon antimilla, marjoilla ja sienillä.
Mukavaa elokuun loppua.
Ihanat kuvat sinulle! Puolukka on nyt aikaisessa, yleensä ainakin täällä vasta syyskuussa on kypsää. Ja koivut saivat lehdet niin varhain että lähtevät sitten poiskin varhain.
VastaaPoistaSipulit napsin tänään pois maasta kun luvattiin niin kovaa sadetta tänään. Onkin satanut, mutta ei mitään kovaa sadetta kuitenkaan.
Oikein hyvää tyttöjen mökkiviikkoa sinne teille Simolla vahvistettuna.
Ihania kuviat olet ottanut. Kantarellit meidänkin koreja täyttävät. Löysin viikonloppuna 2 pientä herkkutattia eli se voi olla vihje että niiden sato alkaa. Ne vain vaativat tämän lämpimän kauden ja sitten kylmenevän ja sitten.. Voitatteja oli jo jonkin verran.
VastaaPoista...syksy saa, minä en...vaikka sainkin, hyvät ihmiset kun huolehtivat minusta ja olen kiitollinen!!!! Osan kanttareilleista panin pannulle sipulin ja pekonin kavereikei, arvaa maistuiko keitin perujen kanssa ja loput sitten pakkaseen talven herkutteluun !? Mustkoita söin tuoreeltaa heti vanhanaikaisesti talkkunan kera ja loput pakkaseen. Torilla kävin tarkistamassa kauppiaat ja satoa sillä kyllä löytyy.....:)
VastaaPoista