On saatu nauttia syksyn sadosta oikein hartiavoimin. Mustikkaa on pakastin pullollaan, karhunvatukat kypsyy ja mustaherukoita mehustuu. Kanttarellisatokin on ollut mainio, rouskuja vielä etsinnässä sienisalaatin tarpeiksi.
Ystävättäreni tuli eilen avuksi kanttarellien poimintaan pihan reunasta. Putsasimme hänen saalistaan ja prinssipuoliso puhdisti omaa mustikkaämpäriään.
Yht'äkkiä mies parahti ja pyysi katsomaan, mikä ötökkä häntä puri selkään. Minä kiertämään hänen paitansa kaulusta alemmaksi ja kas, sieltähän se punnersi ulos! Liki kymmensenttinen vaaleanpunertava äklö mato. Ikinä en ole moista nähnyt, huitaisin sen luudalla kuistin lattialta nurmikkoon, mutta päätin kuitenkin selvittää, mikä otus on miehiään. Nostimme sen ritilälle kuvattavaksi.
Ilmeisesti madosta lähti tyypillinen haju, koska Simo etsi matoa vielä kuistin altakin. Laitoin kuvan toukasta faceen ja serkkuni Kuopiosta, luonnon tietäjä, kertoi oitis, että kyseessä on puuntuhoojan toukka. Googlasin ja löysin kuvia ja tarinaa moisesta äklötyksestä. Iho meni kananlihalle matoa katsoessa, vieläkin puistattaa. Putsasin puremajäljen ja nyt aamulla iho oli jo ihan jees.
Maanantai meni mustaherukkapensaissa. Mehustin puoleen yöhön asti ja tuotos oli kymmenisen litraa tummaa herukkamehua. Tänään on vielä muutama pensas poimimatta ja tietää, että Mehu-Maija taas illan puhisee hellalla.
Pensasmustikoista tulee ihan hurja sato myös. Marjat on tosi isoja tänä syksynä. Syksyhän ihan selvästi jo on. Meillä on kahta lajia pensasmustikkaa, toinen lajike on pienempää ja siitäkin saadaan reilu sato. Otin kuvan salamalla ja se vaalensi mustikoiden värin.
Karhunvatukat on kypsymässä, ensimmäiset litrat on jo pakattu pakkaseen talven varalle. Isoja ja mehukkaita, ovat saaneet sadetta riittävästi. Karhunvatukan kaverina kietää eteläseinustaa myös viiniköynnökset, liekö Zilkaa nimeltään, rypäleterttujakin on jo näkyvissä.
Kasvihuoneessa tomaatit ovat kasvattaneet vartta kattoon asti. Vasta muutaman kypsän tomaatin olen löytänyt, raakoja on silti terttutolkulla. Ja kasvihuonekurkun omakasvattamani taimet vein ulos kasvimaalle, kun ostin Türin kukkamarkkinoilta kurkuntaimen jonka piti olla kasvihuonekurkkua. Eipä ollut, vaikka reippaasti kiipeileekin kasvihuoneessa. Ihan selvästi avomaakurkku. Kiireesti vein yhden kasvihuonekurkun taimen sen kaveriksi, mutta aika heiveröiseltä vaikuttaa, vasta pieni kurkun alku latvuksen kukasta.
Villivadelmia kerättiin mökin maisemista, viimeiset jo sateen vuoksi vähän mauttomiakin. Vadelmia oli tänä vuotena paljon, isokokoisia ja puhtaita vattumadoista. Muistan, miten aikanaan emäpitäjän kunnanlääkärin perheessä vadelmia syötiin aina pimeässä, olisi varmasti ollut kauhistus nähdä vattumato kiemurtelemassa vadelma-annoksessa.
Porvoossa oli viikonloppuna musiikkifestivaalit. Olin herukkapensaassa ja kuuntelin basson jumpsutusta. Mietin, miten tällainen musa saa lanteet keinumaan nuorisolla, melodinen kuvio toisti yksinkertaista teemaa ja basso kumisi yli muun. No, vanhana sitä tykkää vissiinkin vaan 60-luvun iskelmistä ja kansanlauluista! No ei sentään. Olen kyllä lähes kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta jatkuvasta yksitoikkoisesta jumpsutuksesta saan taatusti päänsärkyä. Mutta nuoret, heillä on toinen musiikkimaku. Ja hyvä niin.
Yht'äkkiä mies parahti ja pyysi katsomaan, mikä ötökkä häntä puri selkään. Minä kiertämään hänen paitansa kaulusta alemmaksi ja kas, sieltähän se punnersi ulos! Liki kymmensenttinen vaaleanpunertava äklö mato. Ikinä en ole moista nähnyt, huitaisin sen luudalla kuistin lattialta nurmikkoon, mutta päätin kuitenkin selvittää, mikä otus on miehiään. Nostimme sen ritilälle kuvattavaksi.
Ilmeisesti madosta lähti tyypillinen haju, koska Simo etsi matoa vielä kuistin altakin. Laitoin kuvan toukasta faceen ja serkkuni Kuopiosta, luonnon tietäjä, kertoi oitis, että kyseessä on puuntuhoojan toukka. Googlasin ja löysin kuvia ja tarinaa moisesta äklötyksestä. Iho meni kananlihalle matoa katsoessa, vieläkin puistattaa. Putsasin puremajäljen ja nyt aamulla iho oli jo ihan jees.
Maanantai meni mustaherukkapensaissa. Mehustin puoleen yöhön asti ja tuotos oli kymmenisen litraa tummaa herukkamehua. Tänään on vielä muutama pensas poimimatta ja tietää, että Mehu-Maija taas illan puhisee hellalla.
Pensasmustikoista tulee ihan hurja sato myös. Marjat on tosi isoja tänä syksynä. Syksyhän ihan selvästi jo on. Meillä on kahta lajia pensasmustikkaa, toinen lajike on pienempää ja siitäkin saadaan reilu sato. Otin kuvan salamalla ja se vaalensi mustikoiden värin.
Karhunvatukat on kypsymässä, ensimmäiset litrat on jo pakattu pakkaseen talven varalle. Isoja ja mehukkaita, ovat saaneet sadetta riittävästi. Karhunvatukan kaverina kietää eteläseinustaa myös viiniköynnökset, liekö Zilkaa nimeltään, rypäleterttujakin on jo näkyvissä.
Kasvihuoneessa tomaatit ovat kasvattaneet vartta kattoon asti. Vasta muutaman kypsän tomaatin olen löytänyt, raakoja on silti terttutolkulla. Ja kasvihuonekurkun omakasvattamani taimet vein ulos kasvimaalle, kun ostin Türin kukkamarkkinoilta kurkuntaimen jonka piti olla kasvihuonekurkkua. Eipä ollut, vaikka reippaasti kiipeileekin kasvihuoneessa. Ihan selvästi avomaakurkku. Kiireesti vein yhden kasvihuonekurkun taimen sen kaveriksi, mutta aika heiveröiseltä vaikuttaa, vasta pieni kurkun alku latvuksen kukasta.
Villivadelmia kerättiin mökin maisemista, viimeiset jo sateen vuoksi vähän mauttomiakin. Vadelmia oli tänä vuotena paljon, isokokoisia ja puhtaita vattumadoista. Muistan, miten aikanaan emäpitäjän kunnanlääkärin perheessä vadelmia syötiin aina pimeässä, olisi varmasti ollut kauhistus nähdä vattumato kiemurtelemassa vadelma-annoksessa.
Porvoossa oli viikonloppuna musiikkifestivaalit. Olin herukkapensaassa ja kuuntelin basson jumpsutusta. Mietin, miten tällainen musa saa lanteet keinumaan nuorisolla, melodinen kuvio toisti yksinkertaista teemaa ja basso kumisi yli muun. No, vanhana sitä tykkää vissiinkin vaan 60-luvun iskelmistä ja kansanlauluista! No ei sentään. Olen kyllä lähes kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta jatkuvasta yksitoikkoisesta jumpsutuksesta saan taatusti päänsärkyä. Mutta nuoret, heillä on toinen musiikkimaku. Ja hyvä niin.
Viismummoista latvoo kurkut ajoissa, niin kurkut alkaa kasvaa kokoa. Viimeistään silloin kun varret kasvaa niin korkeiksi, ettei niihin enää kunnolla yllä, niin ei muuta kuin latvat poikki. Saman teen tomaateille, niin johan alkavat punertumaan. Aiemmin meillä piti kypsytellä loput tomaatit sisällä laatikoissa pimeässä vaatehuoneessa. Loput pikkukurkut säilön purkkeihin, jottei mene mitään hukkaan kun säät kylmenevät. Mulla kun ei oo kasvihuonettakaan.
VastaaPoistaTomaatit minäkin olet jo latvonut, mutta enpäs älynnyt kurkuille tehdä samaa temppua. Monena syksynä on meilläkin tomaatteja kypsytelty sisällä pimeässä. Itse säilötyt kurkut menevät meillä aina kuin kuumille kiville. Lukaisin äsken juttua perennojen siementen kylvämisestä, ne kuuleman mukaan talvehtivat hyvin ruukuissa kylmässä kasvihuoneessa. Pitää kokeilla.
PoistaVoi mitä satoa! Kyllä kelpaa alkaa talvea odottamaan. Aurinkoisia syyspäiviä teille työmyyrille ;)
VastaaPoista-päivi-
Oi vielä on paljon satoa tulossa, joten talvi ei saa vielä tulla. Aurinkoa kyllä taas kaivattaisiin, parhaillaankin sataa niemessä. Mukavaa elokuuta sinulle myös.♥
PoistaNyt niitä vitamiineja saa runsaasti, kun popsii marjoja ja sieniä. Olen itsekin kohta lähdössä keräämään mustia viinimarjoja ja karviaisia. :)
VastaaPoistaTotta, vitamiineista ei ole tänä syyskesänä pulaa. Tuoreena marjat on parhaita, mustista viinimarjoista teen aina "hilloa" pakastimeen survomalla marjoja vähän ja lisäämällä sokeria. Maistuu jäätelön päällä pitkin talvea ja vitamiinit säilyy...
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOnhan runsas sato teillä omasta takaa ja metsän aarteet vielä lisäksi. Puuhastelua riittää. Rouskuja on täällä Savon metsissä jo ja muitakin sieniä ihan riittävästi. Sienisalaattia söimme äsken, on se vaan hyvää.
VastaaPoistaMutta onpa inhottava mato iskenyt, yök!
ja nyt viimeisten mansikoiden jatkojalostukseen ja vadelmatkin pitää pakkaseen saada.
Satoa siis riittää siellä marjapelloilla vielä hetken aikaa.
Mukavia elokuun päiviä!
Ps, hyi olkoon millainen mato, ihan kamala!
Säilöntähommeleita on riittänyt, onneksi enää tyrnit, kunhan kypsyvät, omenat, karhunvatukat ja osa pensasmustikoista jäljellä. Puolukoita tulee mielestäni reippaanlaisesti, niitä sitten vesipuolukoiksi. Huomenna pitää katsastaa niemessä rouskut josko löytyisi. Kanttarelleja kasvoi kotona pihan reunassa ja tänään niitä vielä poimin ja puhdistin.
PoistaSienisalaatti on myös meillä sellaista herkkua, ettei kipossa kauan vanhene.
Ajeltiin niemeen ja päästiin parahiksi sateen alta sisälle. Sienet kasvaa, mutta muuten ei tunnu kesältä enää.
Istutin kotona tänään perheomenapuun, jossa kolme eri omenalajia, sekä herukkakarviaisen. Jännä katsoa tulevaisuudessa, millaisia marjoja niistä syntyy.
Toivottavasti saamme vielä lämpimiä aurinkopäiviäkin.♥
Sinulla onkin ollut kiireistä sadonkorjuuaikaa. Saat satoa omasta pihasta ja metsästä. Hienoa aikaa tämä! Minäkin poimin just äsken viinimarjoja.
VastaaPoistaSadon korjaamista ja säilömistä on riittänyt. Mehustin monta Mehu-Maijallista mustaherukoita ja ystäväni sanoi, että minulla ei ole kaikki inkkarit kanootissa kun hiki hatussa mehustan ja jakelen sitten mehut mummeleille pitkin kylää. Mutta kerrostalossa asuvat mummelit ovat tosi onnellisia herukkamehupullosta.
PoistaPuuntuhoojat on liikkeellä :)
VastaaPoistaYök tuota puuntuhoojan toukkaa. Myrskytuuli kaatoi pihan reunasta kaksilatvaisen koivun ja heti luulin, että olis ollut tuo tuhooja tihutöissä. Mutta kaatui kaikkine juurineen, joten ei tainnut olla matosen syytä.
PoistaHirveä tuo mato!!! Inhoan tuollaisia ötököitä yli kaiken..:)
VastaaPoistaPensasmustikat ovat hyviä.
Jep, varsinkin isot pensasmustikat on helppoja poimia ja maistuvat hyvälle. Pienempiä sitten pitää oksista "lypsää" eivätkä ole yhtä makeita.
PoistaMinä ainakin tarkistan pääni kun tulen jostain lepikosta, sillä puuntuhoojan toukka olisi varsin tuhoisa mullle!
VastaaPoistaSöin tässä jo muutama iltana pimeessä herneitä, ei kovin hyviä enään ja niitä matoja kun maista, mutta valossa näkee!
Ja kolmas, aiheeseen viitava on se kun pimeessä sen ainoan kerran söin kirsikoita kun huomasin pöydällä pussilisen niitä. Aamulla kämppäkaveri kysy missä ne kirsikat on, sanoin syöneeni ne ja lähen kyllä kohya uusia hakemaan tilalle. Hän melkein oksensi mutta sanoi että niissä oli matoja ja siksi ne häneltä jäi syömättä. Mulla meni vuosia ennenkuin maistoin uudestaan tuoreita kirsikoita mutta tarkistin kyllä joka marjan ennenkuin suuhunu laitoin ja valossa toimitin sen asian.....:))
No sitähän minäkin pelkäsin, että iskee päähäni mokoma mato! Mutta se olikin ryöminyt prinssipuolison paidan sisälle, liekö ollut matkalla puupäähän?!?
PoistaHerneissä on melko paljon matosia, kannattaa katsoa...
Kirsikkamadoista en tiedä, mutta joku lorutteli, että "samaa vattua mato sekä vattu" eli proteiinit käyttöön. No ei sentään, mutta kaipa sitä joskus vahingossa. Sanotaanhan, että kun ruoka vähenee maailmasta niin aletaan syömään ötököitä. Kiinalaiset jo syö luonnosta kaiken mikä ei karkuun pääse, koppakuoriaisetkin. Ajatteles, jos me joskus joutuisimme syömään sittisontiaisiakin...se vasta äklöttäisi.
Viismumoista myöskin kokeili herukkakarviaista muutama vuosi sitten, enkä tykännyt yhtään eikä meillä kukaan muukaan tykännyt. Onneksi puskiin, 2 kappaletta, molempiin tuli vihreitä toukkia ja sinne hävisi ensin lehdet ja talvella kuoli koko puskat. Saatathan sinä hyvinkin tykätä marjoista, makujahan onneksi on monia. Älä suotta lannistu minun kokeistani. Marjat oli kuin isot mustaherukat, tummahkoja väriltään, mausta en virka mittään. Hyi olokoon, en söisi etanoitakaan, saati sittiäisiä. Viittisitkö vinkata mitä lajeja sulla on pensasmustikoita? Kasvatin pojalle Artoa, North Countrya, Limonadea ja Ainoa. Hyvin kasvoivat pihallani astioissa, mutta pojan pihalla eivät. Piha on turhankin kostea. Yritän vielä uudelleen omalla pikku pihallani. Periks en anna ...kele.
VastaaPoistaOstin vain yhden herukkakarviaisen taimen, ei taida satoa tulla vielä useampaan vuoteen. Mutta kunhan kokeilen. Kamtshatkaa eli sinikuusamaa, sitä syötävää lajia, olen hankkinut kolme tainta, yksi niistä jo teki marjoja viime kesänä, nyt tippuivat kaikki ennen kypsymistä. Joku sininen herukan tapainen pensas on myös, en ole uskaltanut syödä sen marjoja.
PoistaEn muista kyllä, mitä lajia pensasmustikat meillä on, ovat olleet kasvamassa jo muutaman vuoden. Nyt tulee satoa ihan sikana, oksat roikkuu maata vasten. Ja isoja ovat. Toinen lajike on vanhempaa sorttia ja pieniä marjoja, jotka kypsyvät lähes yksitellen. Kosteutta ne vaatii kohtuudella, mutta ei kalkkia. On kai niille jotakin syys- ja kevätlannoitetta roiskaistu ohimennen.
Älä anna periksi, kyllä ne viimein kotiutuvat pihallesi.
Öklön näköinen toukka ja tuhoisakin vielä, nimestä päätellen.
VastaaPoistaLoppukesä on sadonkorjuun aikaa. Talvi vei meiltä mökillä tyrnipensaita, osan kokonaan ja toiset osittain. Yhdessä pensaan raaskussa on kypsymässä yksi marja. Vadelmaa täälläkin on runsaasti ja mustikoita metsässä.
Mukavaa loppukesää teille!
Voi harmi, että tyrnit eivät kestäneet talvea. Täällä niemessä tulee tyrneihin ennätyssato, piti oikein verkot laittaa suojaksi. Ja puolukoita, niitä tulee valtavasti. Mustikoitakin kuulema paikoin vielä paljon, mutta ovat jo liian pehmeitä poimittavaksi.
PoistaSamoin teille mukavia elokuun päiviä. Lämpenee, näin on luvattu.