sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

MUKAVA TAPAAMINEN SERKKUJEN KESKEN

Tänään oli tosi kiva päivä. Serkut - tai osa meistä - kokoontui kesäiseen tapaamiseen Vesannolle. Niiniveden rannalla Luostarissa syötiin ensin makoisa lounas ja puheensorina yhteisessä pitkässä pöydässä soljui kaiken aikaa.  Luostarin emäntä oli loihtinut noutopöytään toiveittemme mukaista syötävää, joka maittoi meille kaikille hyvin.

Luostarin suuressa pirtissä tuli mieleemme isovanhempiemme vanha, iso tupa. Samalla tavalla järvi näkyi ikkunoista ja ison pirtin jykevät honkahirsiset seinät tekivät paikasta kotoisan. Ikkunoissa oli virkatut kapat ja tuvan seinille oli ripustettu kolme vanhaa ja kaunista perinneryijyä.




Luostarista ajelimme jonossa tapaamisen järjestelyt hoitaneen serkkumme kauniiseen kotiin, missä meille oli katettu mahtava kahvi- ja virvokepöytä. Kiitos järjestelyistä Eerolle ja Maija-Leenalle erityisesti, olitte nähneet kovasti vaivaa tapaamisen onnistumisesta.  Meillä oli mukava ja lämminhenkinen iltapäivä.
Mitäs minä sanoin; sukuunsa suopetäjä, tekijäänsä tervaskanto!


Ja kuulimme runoja, vitsejä ja musisointia. Ihan vaan extempore
kitara- ja haitariduo syntyi terassille. Ja tottakai minunkin piti pari laulua kailotella. Olis pitänyt vanhan rouvan etukäteen harjoitella, mutta näin tutussa porukassa pienet fibat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Mukana serkkutapaamisessa oli tietysti meidän Simo, joka käyttäytyi suhtkoht herrasmiehen tavoin. Kotimatkalla autossa poika lojahti vaakatasoon, sen verran voimille otti reissu. 

Mukavan yhdessäolon jälkeen palattiin mökille ja uimaan. Pojan perhe ja vanhin tytär lähtivät sitten ajelemaan eteläisempään mukanaan melkoisen muhkea mustikkasaalis. Kylläpä meidän prinssipuoliso helteestä huolimatta  ahkeroi  mustikkametsässä.

Ensi kesän serkkutapaaminen on vastuutettu. Toivotaan, että nekin serkkumme, jotka nyt olivat estyneet tai muuten poissa, innostuisivat tulemaan mukavaan yhteiseen päivään. Mitä minä sanoin; turha lurina kuolleelle laulaa. Mieluummin ollaan yhdessä nyt, kun jalka vielä nousee.

 Ja niinkuin Maija-Leena kutsukirjeeseen pränttäsi: "Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisillemme". 

Oisko siihen enää mitään lisättävää!

8 kommenttia:

  1. Varmasti aivan mahtavia nuo tapaamiset, olen ihan pikkuisen kade, sillain kiltisti vain, kun itse en tiedä suvustani oikeastaan mitään. Ne, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat jo rajan takana ja esim: serkuistani en tiedä yhtään mitään, sen vain, että niitä on ollut kaikkiaan 10 kappaletta ja osa heistäkin jo poistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mukava on tavata omaa sukua edes kerran kesässä. Niin kauan kuin meitä on täällä taapertamassa.

      Poista
  2. Mukavia tuollaiset serkkutapaamiset! Vuoden mittaan ehtii tapahtua monenlaista asiaa, joita on hyvä jakaa ja jutella.

    Onnellista heinäkuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kaikki me tykättiin tapaamisesta ja sovittiin jo ensi kesän uusinnasta.
      Samoin sinulle mukavaa kuukausien vaihtumisen aikaa.

      Poista
  3. Mahtavaa että tapamisenne onnistui, yhteenkuuluvaisuus ja samat juuret on tosi tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä onnistui hienosti. Omat juuret on tämän ikäisenä tulleet korostetun tärkeiksi.

      Poista
  4. Oli kiva lukea serkkutapaamisestanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos välittyi se lämmin tunnelma mikä meillä oli yhdessäolossamme.

      Poista