Joka vuotinen harmonikkamusiikin harrastajien tapahtuma oli taas viime viikonloppuna. Laiva oli lastattu paitsi Kultaisen ja Hopeisen harmonikan kilpailijoilla myös meillä tavallisilla pulliaisilla. Yhteistä meillä lienee mieltymys hanurimusiikkiin.
Niinpä noustiin mekin omalta pysäkiltämme yhteiseen linja-autoon ja matkattiin Turkuun, mistä Baltic Princess vei laivaan tungeksineen porukan merelle ja kääntymään Kapellskärin satamassa. Me ahtauduimme ystäviemme kanssa samaan neljän hengen hyttiin. Sopu sijaa antoi ja toden totta enemmän aikaa vietettiin laivan eri tiloissa kuin mitä hytissämme.
Pitkin laivan käytäviä nähtiin jälleen pieniä ja isompia soittajia.
Jokaiselle jotakin. Minua viehätti pienten soittajien meininki, rohkeasti he soittelivat yömyöhään vaikka seuraavana päivänä oli edessä kilpakoitos.
Erityisen suosittuja vuodesta toiseen olivat Matti Lepänhaaran, Seppo Lankisen ja Seppo Soittilan Kolmella komiasti -hanurien musiikkituokio, paitsi soiton myös väliin kerrottujen hupijuttujen ja vitsien vuoksi. Heidän esitykseensä oli todellista tunkua eikä ihme.
Harmonikkaristeilyn vakioesiintyjiä olivat myös Airi Hautamäen ryhmät. Airi on tunnettu pohjalainen kaksirivisen taitaja ja opettaja. Hänen musiikkituokioitaan kuunteli mielellään.
Eri soittoryhmien ja kokoonpanojen musiikista pääsi nauttimaan koko risteilyn ajan. Vain aamuyöstä haitarit vaihtuivat hyttikuorsaajiin. Innokkaimmat kertoivat nukkuneensa vain pari tuntia...
Tässä muutamia kuvia A Hautamäen eräästä soittoryhmästä:
Rytmilusikat alemmassa kuvassa näyttivät helpoilta, mutta lienevät kaikkea muuta! Sahan soittamisessakin tarvitaan taitoa!
Kotimatka Turusta takaisin tehtiin samalla linja-autolla. Ja kas, bussissakin soi haitari läpi matkan. Laulukin kaikui peräpenkiltä.
Tässä Jani Helenius, Kultaisen harmonikan voittaja muutamien vuosien takaa, viihdyttää kanssamatkustajia.
Nuorena on vitsa väännettävä. Näille soittotytöille toivotan menestystä ja iloa harrastuksestaan, josta voi vielä tulla vaikka elämäntehtävä. Ken elää, se näkee.
Lopuksi on todettava, että haitari, hanuri tai kurttu (pirunkeuhkoksikin nimitetty) on moneen taipuva soitin. SoittajalegendaVeikko Ahvenainen kiersi (ja tekee sitä vieläkin) ympäri maapalloa konsertoimassa ja vei haitarikonsertit myös kirkkoon. Haitari on tunnetuin varmasti pelimannien soittimena, mutta sopii myös vakavampaan musiikkiin. Taidosta se on kiinni.
Meinasin unohtaa: Tuta, kiva kun liityit lukijoihini.
Niinpä noustiin mekin omalta pysäkiltämme yhteiseen linja-autoon ja matkattiin Turkuun, mistä Baltic Princess vei laivaan tungeksineen porukan merelle ja kääntymään Kapellskärin satamassa. Me ahtauduimme ystäviemme kanssa samaan neljän hengen hyttiin. Sopu sijaa antoi ja toden totta enemmän aikaa vietettiin laivan eri tiloissa kuin mitä hytissämme.
Pitkin laivan käytäviä nähtiin jälleen pieniä ja isompia soittajia.
Jokaiselle jotakin. Minua viehätti pienten soittajien meininki, rohkeasti he soittelivat yömyöhään vaikka seuraavana päivänä oli edessä kilpakoitos.
Erityisen suosittuja vuodesta toiseen olivat Matti Lepänhaaran, Seppo Lankisen ja Seppo Soittilan Kolmella komiasti -hanurien musiikkituokio, paitsi soiton myös väliin kerrottujen hupijuttujen ja vitsien vuoksi. Heidän esitykseensä oli todellista tunkua eikä ihme.
Tässä Soittila tarinoi soiton välissä.
Harmonikkaristeilyn vakioesiintyjiä olivat myös Airi Hautamäen ryhmät. Airi on tunnettu pohjalainen kaksirivisen taitaja ja opettaja. Hänen musiikkituokioitaan kuunteli mielellään.
Eri soittoryhmien ja kokoonpanojen musiikista pääsi nauttimaan koko risteilyn ajan. Vain aamuyöstä haitarit vaihtuivat hyttikuorsaajiin. Innokkaimmat kertoivat nukkuneensa vain pari tuntia...
Tässä muutamia kuvia A Hautamäen eräästä soittoryhmästä:
Rytmilusikat alemmassa kuvassa näyttivät helpoilta, mutta lienevät kaikkea muuta! Sahan soittamisessakin tarvitaan taitoa!
Kotimatka Turusta takaisin tehtiin samalla linja-autolla. Ja kas, bussissakin soi haitari läpi matkan. Laulukin kaikui peräpenkiltä.
Tässä Jani Helenius, Kultaisen harmonikan voittaja muutamien vuosien takaa, viihdyttää kanssamatkustajia.
Lopuksi on todettava, että haitari, hanuri tai kurttu (pirunkeuhkoksikin nimitetty) on moneen taipuva soitin. SoittajalegendaVeikko Ahvenainen kiersi (ja tekee sitä vieläkin) ympäri maapalloa konsertoimassa ja vei haitarikonsertit myös kirkkoon. Haitari on tunnetuin varmasti pelimannien soittimena, mutta sopii myös vakavampaan musiikkiin. Taidosta se on kiinni.
Meinasin unohtaa: Tuta, kiva kun liityit lukijoihini.
Minäkin tykkään kovasti haitarin musikistä on varmaan ollut ihanaa musikkia laivalla :)
VastaaPoistaHanurimusiikista tykkään ja se meillä yleisemmin soi. Hanuri taipuu säestyssoittemeksi hyvin ja helppo kaapata kainaloon.
PoistaOn teil ollut hieno reissu, eikä tainnut pahennin keikuttaakaan.
VastaaPoistaEipä juurikaan keinuttanut. Kumma kyllä joka vuosi on tälle teemaristeilylle rynnättävä mukaan!
PoistaHienoa, että teillä oli mukava reissu.
VastaaPoistaAina on vaan pakko päästä mukaan, soitanta kiehtoo edelleen.
Poista