MOKOMAKIN KESÄAIKA

Just kun saatiin kellot siirrettyä kesäaikaan alkoi ulkona ripotella lunta. Lumi muuttui loskaksi ja tarvittiin kumisaappaita. Mutta eipä riittänyt. Tänä aamuna käytiin koirulin kanssa aamulehti postilaatikosta ja pihamaa oli valkoinen, mutta koiran tassut sulattivat kulkiessa lumeen jäljet ihan hiekkaan asti. Vaan eipä laantunut lumisade ja päivän mittaan lunta oli jo reilu kerros. Voi sitä koiran iloa kun sai päivällä juosta lumisella pihalla.  Nyt iltalenkillä meidän tietä vieläkään ei oltu aurattu, kuin kynnöspeltoa ja lumista loskaa jo kertynyt liki parikymmentä senttiä. Pieni koira oli hukkua valkoiseen höttölumeen pyrähtäessään tien sivuun nuuskimaan. Tuuli tuiversi ja lumi piiskasi vasten kasvoja ja suli pipoon ja takin kauluksille. Hyi olkoon. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Lumikellotkin jo olivat kukassa pihakiven vieressä ja nyt peittyivät täysin lumeen. Sama juttu jouluruusun kukinnalla. Lunta peittona. Uusi lumi on vanhan lumen surma, näin sanottiin ennen. Toivottavasti pian sulaa ja päästään taas nauttimaan keväästä. Ei näy lintujakaan pihapuissa, muutama tintti päivystää tosin terassin suojassa. Ehkäpä huomenna on toisin!

Viikonloppu on ollut vipinää. Torstaina vähäsen leivoin ja siivosinkin, sillä kirjoittajapiirin istunto pidettiin poikkeuksellisesti meillä kahvikupposten äärellä. Lauantaina piipahti blogiystävä miehensä kanssa ja sunnuntaina oltiin synttärikahvilla ystäviemme luona, missä ensin saimme istua ruokapöytään: poronkäristystä (nam) kaikkine lisukkeineen ja jälkkäriksi karpalokiisseliä kermavaahtopalloilla. Kyllä maistui. Tänään vauhti jatkui, aamulla virastopiipahdus ja sitten meidän eläkekuoro kajautti kevätkonsertin vaihtelevalla ja pitkällä ohjelmalla. Sieltä nopsaan kotiin ja kahvipannu porisemaan, sillä kirkkoväärtinelikko kokoontui laatimaan valtuustoaloitetta leirikeskuksen säilyttämisen puolesta. Prinssipuoliso ehti vielä hanuripiiriin kurttua vetelemään ja minä sain saapastella Simon kanssa vastatuuleen lumikinoksissa.
Ei huono.

Pääsiäisviikko menee vanhaa latuaan. Huomenna vielä laulupiiri, keskiviikkona mennään vanhuksille (meitä vanhemmille) laulamaan ja torstai onkin sitten jo pääsiäistoivoa täynnä. Risusavotta odottaa. Kelistähän sekin on kiinni. Lumisateessa ja koleassa kelissä ei niinkään nautinto. 

Tuliko tästä nyt aito valitusvirsi? No ei elämä nyt pelkkää kärsimystä ole vaikka joskus tuppaa kaikki vähän kyrsimäänkin. Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi, näin sanoivat vanhat ja viisaat.
Taidan lopettaa ja painella pehkuihin, onhan kello jo tuntia enemmän kuin ennen kesäaikaan siirtymistä. Kuvia ei taida olla tähän passeleita, ehkä sitten ensi kerralla olisi. Kameran muistikortti temppuilee ja ilmoittaa että vikaa vikaa vikaa... Pitää ostaa uusi kortti. Pääsiäiskortteja on lähetetty yksi ainoa. Tekstareilla taidan taas hoitaa koko homman. On se niin kätevää vaan ei niin läheislämmintä. Tai onko sittenkin. Kysyy tää nimimerkki epätietoinen lumen keskeltä.  

Iloista, hyvää ja pupurikasta pääsiäistä lopuksi.