HULMUILEMASSA

Sunnuntaina ajeltiin mökiltä takaisin kotiin lapsenlapsen koulunpäättäjäiskahveille. Kun mökillä vihmoi vähän vettä, oli helppo lähteä etelämpään ajelemaan.

Tosin sadetta saatiin sitten maanantaina täälläkin hieman. Vaan illaksi jo selkeni ja pohjoisen taivas oli iltamyöhään todella värikäs.

Kuvasta tulee mieleen marjapiirakka! Vaan iltarusko hyviksi ilmoiksi sanoivat vanhat ennen.

Tiistaina varustin perheen parin päivän sapuskoilla ja marjapiirakoilla ja nousin iltapäivällä pikavuorolla pääkaupunkiin. Yllätys, että sama bussi vei yhtä soittoa meidät satamaan. Oltiin lähdössä tyttöjen hulmuilureissulle Tukholmaan. Tällä kertaa punaisilla laivoilla pitkästä aikaa.

Yötuuli keinutti Ahvenanmaan jälkeen ennen Tukholman saariston suojaa. Aamulla tuhdin meriaamiaisen jälkeen olimme valmiina päivän haasteisiin. No ne haasteet tiedetään, kirppikselle ja rättikauppoihin! Ajeltiin tunnelbanalla eteläiseen kaupunginosaan tutulle kirpputorille. Minä taas sorruin vaikka olin päättänyt pysyä lujana. Vaan en voinut vastustaa tätä turkoosia kulhoa kun edullisesti sain, vaikka ohimossa jyskytti, että onhan minulla se ehkä jo entuudestaankin. Vaan Vileenikin osti kun halavalla sai!

No tuplan ostin vaan enpä huoli. Laitan sen omalle pihakirppikselle parin tulevan viikon loppupäivinä. Kauppa se on joka kannattaa!

Enkä tietenkään voinut kulkea ohi puolesta tusinaa Ultima thule-jälkiruokakippojakaan. Perustelin itselleni, että minulla on näitä juomalasit, kaadin, snapsarit ja suurensuuri vati myös. Ja nämä puolitusinaa sain noin 25 eurolla. Tyytyväisyyttä hykertelin ja kannoin varovasti kassiani.

Noustiin taas tunnelbanaan ja palattiin yhden aseman verran Skärholmeniin. Ja kuinka ollakaan, vaatekaupasta löytyi ihania ja edullisia kesävaatteita ystävättärelle. Ihanat vadelma-juustokakkupalat kera latten ostarin kahvilassa lisäsi nautintoa.

Myrorna-kirppis on siisti ja monipuolisen valikoiman paikka.

Ystävä löysi sieltä ihania kippoja, joissa hentoja vanamonkukkia.

Minä taas viisi punaista pikaria, uskon että ovat Rejmyren, vaikka ei leimoja ollutkaan jäljellä.

Nappasin mukaan myös pari nekkaa, sinisen laitan omalle kirpparille kun sellainen minulla on entuudestaan.

Kotiinpaluu hulmuilureissulta oli riemukas. Simo oli ikävöinyt ihan selvästi, vatsa koirulilla murnutti, mutta sitten jo iltapäivällä ruoka maittoi ja elämä normalisoitui.

Laivalla katseltiin merimetsojen valtaamia neljää pientä saarta laivaväylän reunalla. Puut olivat lehdettömiä, samoin kallioiden kaikki kasvillisuus oli kuollut. Metsot kuitenkin hautoivat uusia tulokkaita pystyyn kuolleiden puiden oksille väsäämissään pesissä.

Samassa puussa oli pesä joka oksalla, parhailla kaksi. Joutilaammat metsot nököttivät vieri vieressä puiden alla kalliolla. Merimetsot, jotka olivat olleet kalastamassa, lensivät vedenrajassa jonona kohti saariaan kuin Finnairin mainoksessa: illaksi kotiin!

Kyllä minä vaan mieluummin tykkään mökkijärven kuikista, jotka uivat kaikessa rauhassa mökin rantalaiturin edestä. 

Ensin toinen ....

...ja sitten toinen vanavedessä.

Kesä on tullut, tämä on aivan hurjaa, sillä sireenit kukkivat, kielot samoin ja tuomien kukinta on jo täällä ohi. Kun minä olin lapsi, vasta juhannuksena poimittiin kieloja maljakkoon ja sireenit tuoksuivat juhannuksena. No, muutenkin on luonto todella vehreää ja monet niittykukatkin jo vauhdissa. Kai sitä meidänkin pitää pysyä mukana ja nauttia täysillä. Eikös?