MIKÄ LAULU, LIVERRYS, VISERRYS JA PIIPITYS!

Minä tykkään linnuista. Olen niitä kaappiin ja kaapin päällekin kerännyt. Mutta nyt puhun ihkaelävistä linnuista. Niiden konsertteja on syytä kuunnella, kunnes pesintävaihe on ohi ja metsä hiljenee.

Aamulla Simon kanssa mennään ulos postilaatikolle ja tehdään pihakierros. Yhtenä aamuna kuuntelin paikoillani räkättirastaan säksätystä läheisestä koivusta. Vaan eipä näkynyt räkättiä. Äääni vaan kuului, muuttui sitten sirkutukseksi ja vihellykseksi ja naksutukseksi. Ja niin edelleen. Olen sitä mieltä, että ellei ole kuullut satakielen laulavan, on jäänyt paljosta paitsi.

On räkättirastaita toki pihan reunuspuissa pesimässä. Jopa niin, että tänään piti punaherukkapensaat verkottaa, pari pensasta oli jo tyhjennetty raakileista! Luulisi, että lehtokotiloita nokkisivat, mutta marjat kelpasivat poikasten ruuaksi.

Puuvarastossa asustaa mustarastas. Pesässä on mustauntuvaisia poikasia ja meillä puiden ottaminen sieltä on nyt seis. Odotellaan, että poikaset lennähtävät pesästä ensin. Ja ulko-oven yläpuolella perinteisesti pitää pesäänsä västäräkkipariskunta. Myös kyyhkysten ja käpytikkojen pesät on lähimetsässä. Oravista nyt puhumattakaan, niitä on täällä kotona autotallin vintillä ja mökillä katon välissä.
Mutta nehän eivät ole lintuja joten eksyinpä asiasta.

Niemen nokassa voi seurata vesilintujen elämää. Joutsenet ja telkät lentävät päivittäin rannan edestä kilpaa tiirojen ja lokkien kanssa. Ja kuikat, nuo upeat kevään airueet, ne ihan kuin Simoa härnätäkseen uivat edestakaisin laiturin editse ja paistattavat päivää paikoillaan ihan rannan tuntumassa. Uteliaita varmaan ovat. Parvessa oli kymmenkunta kuikkaa, ihmettelin, että eikös jo pitäisi vähintään hautoa pesällä eikä räpylöidä pitkin järven rantoja.

Ensin toiseen suuntaan, sitten takaisin ja jäivät lillumaan ihan mökin rantaan.

Harmi, että nää mun kuvat on tosi huonoja. Kameran linssissäkin on edelleen jotakin hämäräpilkkuja.

No, niemen nokan lintuset jäivät sinne uiskentelemaan. Tultiin kotiin ja keskiviikkona tanssitettiin ensin porukkaa pari tuntia ja sitten liki suoraan jokirantaan laulattamaan.

Kuten kuvasta näkyy, pyykkipojat on tarpeen, sillä tuulenpuuskat leyhyttelivät nuotteja sikinsokin. Mutta reilu tunti laulettiin ihan laulamisen ilosta, vaikka kurkkua kuristelikin. Laululintusia siis itsekin oltiin. Paitsi pelimanni.

Kesken kaiken huomasin joella hanhipesueen, siellä ne sulavasti uiskentelivat veneistä välittämättä. Veneet jopa väistivät pesuetta, paitsi sitten kirkkovene, jonka soutajat olivat selkä lintuihin päin ja hajottivat porukan.

Neljä aikuista ja kaksi pientä poikasta menossa jokea ylöspäin, varmasti tavoitteena nousta  Maarin rannassa nurmikkokentälle.

Laulujen lomassa näpsin kuvia meidän upeasta jokimaisemastamme. Oli pakko ikuistaa, sillä nää nykyiset päätöksentekijät nyt meinaavat antaa luvan isolle marketille ja hotellille tuonne vastarannalle. Ihan hölmö ajatuskin. Jo yksin liikenteellisestikin, jos ei maisema-arvoja huomioida. Minä vastustan enkä ole tavannut vielä yhtään puoltajaa lautakunnassa tehdylle päätökselle. Toivottavasti hälytyskellot jokimaiseman säilyttämisestä alkavat kilistä.

 Kirkkovenesoutajat harjoittelemassa, liekö kyseessä Porvoon flikat?

Kirppishomma etenee. Autotalliin on saatu hyllykköjä ja minä olen ne täyttänyt kaikenmaailman kipposilla ja kupposilla, vaaseilla ja pysteillä, lautasilla ja hevosilla. Lauantain ja sunnuntain pidämme ovet auki ostajille ja muuten vaan tutkijoille. Uskon, että meidän romumme voi olla jollekin aarre, eikä kaikki ole rompetta vaan mukana on paljon vanhaa Arabian astiaa ja punaisia design-maljakoita mm. Ja soittimia. Ja nuotteja. Ja laulukirjoja. Että nyt hiukan sais väljempää huusholliin. Ja tietysti sitten taas itse hurahtaa ostamaan toisten kirppiksiltä uusia kippoja hyllyt täyteen. Eläköön kierrätyksen idea!

Näitä nyt en kuitenkaan laita kirppikselle, ovat aarteita 20-luvulta ja niihin liittyy tarinaa passiivisesta vastarinnasta. Mutta se on toisen jutun väärti.

Tulipa taas sillisalaattia tää postaus. Tää lyö nyt koneen schluss ja lähtee laittamaan kroppansa vaakatasoon ja luukut kiinni. Hyvää ötyä, sanottiin muka vitsinä. Ötyä!