torstai 26. toukokuuta 2011

RUISTA RANTEESTA

Käväisinpä vähän aikaa sitten neuvosystäväni luona. Ystävän koko habitus oli niin freesi ja pirtsakka, että hiljaiseksi veti kampraatin. Viljaton ruokavalio oli muuttuneen olemuksen selitys. Totesin omin silmin, miten positiivinen muutos oli.  Mietin omaa ruokasysteemiäni; en mielestäni kovin paljon leipää syö, pari palaa aamukahvin kera ruista ranteeseen. Muutama pala mustikkapiirakkaa silloin, kun sitä sattuu olemaan. Kahvin kanssa ruisdigestive-keksiä. Ja aina iltapäivällä tuntuu siltä, että pallea nousee leukaan asti. Mutta varmaankin jos olisin ruokapäiväkirjaa pitänyt, olisipa näkynyt kaikki vilja, mitä päivittäin sisääni lapoin.Huh,huh.

Pystyisinkö minäkin ottamaan itsestäni niskalenkkiä edes tässä asiassa? Mielessä kävi jo, että ihminen ei elä pelkästä leivästä. Pitää olla vaihtoehto.  Oli torstai ja lähdettiin mökille. Napsautin hampaat naulaan ruispalojen suhteen. Eikä se ollut edes vaikeata, sillä ruuan kanssa en liiemmin ole leipää syönyt. Mutta aamupalalla kyllä. Ja sitten illalla telkkarivälipaloina voikkarit. Niinpä. Sitä saa mitä tilaa.

Viikko on mennyt. Se on meikäläisen huomioiden jo pitkä aika. Ja olo on mitä parhain. Vanhasta tottumuksesta joskus sormet hamuavat leipäpalaa tai riisipiirakkaa. Mutta naps. Eipäs oteta! Muutenkin olen jo kuin tankki. Ei enää lisäturvotuksia tarvita.

Tänään minulle oli tulossa entinen työkaverini kylään. Imuroin huushollia ja keräsin ulkoeteisestä kenkiä varastoon. Yhdet uudet pistokkaat on lojuneet eteisessä pari vuotta jo. Kun ei oikein ole mahtuneet jalkaan. Päätin vielä kokeilla ennen kenkien heittämistä jos vaikka minne. Ja hups. Sujahti mukavasti molemmat! Hämmästys! Ja toinen hämmästys! Kirpparilta ostamani ultrakevyet lenkkarit, joiden tarranauhat eivät kunnolla yltäneet yli jalkapöydän, sujahtivat nekin ihan kuin olisivat minun kenkiäni olleetkin. Haa! Näin pian jo näkyy leivätön pöytä!

Iloisena paistoin vierastani varten mustikkapiirakan. Enkä ole ottanut yhtään palaa! Mikä itsekuri!!! Hyvä minä. Kun vieraani haukkasi maukkaasta Imatran karjalanpiirakasta palaa, minä napostelin juustoa ja vihreitä oliiveja. Ja omenaviipaleita. Toisen kerran hyvä minä! Vitsi kun vaan sinni riittäisi! Tää tuntuu sopivan mulle tosi hyvin. Eikä ihme, sillä tuore ruisleipä ei ole ollut minun herkkuani, olen aina kuivattanut viipaleet rapeiksi ja pois hiivan maun ennen syöntiä. 

Vaan sen verran pessimisti olen, että jos repsahdan niin repsahdan sitten. Mutta en halua repsahtaa. Kannustusta nyt ainakin on tullut. Ja minusta prinssipuoliso saa haukata Hartolassa sokerihuurretun munkkirinkilän enkä minä ota enää reissaria leipävitriinistä. 

Loppukevennyksenä se ikivanha vitsi sovellettuna minuun. Nuori mies, jota ampiainen pisti arkaan paikkaan, aneli, että "ota pois kipu mutta jätä turvotus". Minä anelen, että "ota kipu ja ota turvotus". Ja näkyypä ottavan.
Ainakin vielä tällä hetkellä. 

Sanottiin ennenvanhaan myös, että "älä kehu Pietiläinen nauriillasi, kun eivät ole vielä kuopassa!" Mutta minä olen niin iloinen, että piti heti päästä kehumaan, vaikka vasta eka viikko takana. Ja monta edessä. Vaikka tie Helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä....hm. Niinhän ne sanoo.


PS.PS.PS: Selvennykseksi todettakoon, että kysymyksessä EI OLE laihdutuskeino eikä karppaus. Nythän on  vaan niin, että aina syötyäni viljatuotteita ovat sormeni tönkössä kuin nakkimakkarat (sama vanhimmalla tyttärelläni!), aamuisin olo väsynyt hönelö ja iltapäivällä aina pallea niin turvoksissa, että leukaa hipoo. Totta on, että painoa liikaa meikällä, mutta sitä en tällä viljattomuudella toki tavoittele, iloinen olen jos vähän sekin muuttuu. En ole jättänyt mitään muuta ruokavaliostani kuin nämä neljä viljaa, jotka eivät minulle ole edes nautinto olleet. Prinssipuolisoni mättää leipää sen kaikissa muodoissa, syö pullat, kakut ja piirakat. Hänelle ei tule niistä mitään oireita. Eli me ihmiset olemme erilaisia, siedämme viljatuotteita eri tavalla. Kyse ei kuitenkaan ole keliakiasta, ainakaan minun tapauksessani. Kyse on pelkkästään itsekkäästi paremmasta olostani.

Kaikin mokomin, vilja on hyvä kuidun lähde ja suositeltava niille, joille ei tule siitä mitään oireita. Minun tapauksessani nyt kokemuksesta tiedän, että kuituja on kerättävä kasviksista, hedelmistä, maissista, manteleista. Marjat ja partaäijä antavat potkua päivään aamukahvilla. Ja leivänpäälliset! Näin etenen.



15 kommenttia:

  1. Anja, minä en voi luopua Oululaisen hapankorpusta ikinä! Niitä rouskutan sängyssä kun luen kirjoja...

    Eräs ystäväni aloitti karpaamsien ja kun muutama kuuakusi oli mennyt, alkoivat 40 -vuotiaalta naiselta lähteä hiukset päästä. No, siihen tuli pelastus minun kirjoittamastani vitamiini- ja hivenainelistasta.

    Jos huomasit Gluteenitonta ruokaa koko perheelle kirjasta, niin meidän perhe oli ilman jauhoja sekä kananmunaa 16 vuotta!!! Se oli hätätilanne, joten minun ei tee mieli leikkiä ruoan kanssa, mutta muut saavat tehdä, mitä haluavat. Ja kyllä monet ovat valittaneet etenkin vehnän turvottavan.

    Mutta ne karjalanpiirakat, joita saan kun menen äidille...oih ja voih!

    Mainittu ystäväsi oli freesi ja pirtsakka jo aikaisemminkin. Mihin hän lienee nyt yltänytkään!

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi; me ihmiset siedämme viljaa varmasti eri tavalla, minä näin, miten ruokavalio oli ystävääni vaikuttanut ja vaikutuin! Nyt oman vähäisen kokeiluni perusteella huomaan, että tulen toimeen ilman ruista ranteessa. Ymmärrän, että kokemustesi pohjalta et pidä tätä "viisaana" mutta minulla on ihan ok-olo ja näillä kymmenillä ja kiloilla on varaakin jättää leipä sitä paremmin sietäville, kuten esmes prinssipuoliso, joka rouskuttaa leipää joka tilanteessa (ja Simo myös). Minä otan nyt vaan päälliset voikkarista! Miten pitkään, Herra yksin tietää...hih.

    VastaaPoista
  3. Anja, ei kannatakaan tehdä mitään loppuelämää koskevia päätöksiä, koska tilanteet muuttuvat. Se kahden kuukauden kokeilujakso on mukava ensimmäinen askel ja katsoo sitten miltä tuntuu. Aterioita ei kannata jättää väliin, syö niinkuin ennenkin, ilman viljaa. Runsaasti kasviksia ja marjoja kannattaa popsia turvaamaan kuitujen saannin.
    Mielenkiinnolla odotan, mitä kirjoitatkaan kahden kuukauden kuluttua. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  4. Tiedän miehen joka laihtui tuolla skarppaus jutulla, mutta eihän sitä koko loppuelämää voi olla niin egdoton mitä mies on...

    ei sokeria, ei leipää, ei perunaa/pastaa... hei haloo!... pitäähän ihmisen nauttia elämästä, eikä vain painoaan tuijottaa.
    Eri asia jos paino on jo terveydelle vaarallista, mutta olen sitä mieltä, että kaikkea ja kohtuudella..:)

    VastaaPoista
  5. Paljon tsemppausenergiaa täältä, toivottavasti hyvä olo sen kuin lisääntyy! :)

    VastaaPoista
  6. Hienoa on se että on itsekuria. Minä valitettavasti sorrun helposti.
    Muuten tuosta viljattomasta, kuuluuko siihen kaikki viljat, myös riisi, tattari, hirssi jne.

    VastaaPoista
  7. Unelma; katsotaan, miten homma etenee! Lisäsin selvennystä postauksen loppuun. Mulla on hemmetin hyvä olo!!!

    Irmastiina; tämä nyt ei ole karppausta! Siinähän kartetaan kaikkia hiilihydraatteja. Minä tyttö syön kaikkea muuta paitsi jätin suomalaiset viljat. Ja voin paremmin kuin ennen. Ja nautin elämästä. Ja turvotus laskee ja toivottavasti samalla myös verenpaine...

    Kukkahattuneiti; kiitos tsempistä, uskon että hyvä olo lisääntyy.

    Minttuli; joskus minullakin itsekuria. Vain neljä viljaa jätän syömättä, muuta kaikkea popsin hyvällä halulla edelleenkin. Enkä ole jättänyt perunoita, riisiä, jne. Katsotaan, miten kauan paidassa kaulus kestää, sanottiin ennen.

    VastaaPoista
  8. Tuo "PS.PS.PS:" oli hyvä pointti, selvittää kuvioita. ;-)

    VastaaPoista
  9. Meidän diabeetikkojen käsketään syömään ruisleipää;?

    En osaa oikein kuvitella, miten tulisin ilman sitä toimeen. Ruiskuitu pitää veren sokerin tasaisena, ei jyrkkiä nousuja eikä laskuja.

    Mikä toimii yhdellä, ei sovi kaikille, luulisin.

    Hyvää viikonloppua, Anja<3

    VastaaPoista
  10. Aili-mummo; oikeassa olet, kaikki ei sovi kaikille. Minä olen säästynyt diabetekselta vielä, vaikka suvussani äidin puolelta on liki jokaisella. Minulle ruispalat aamulla oli ihan must, päivä ei lähtenyt käyntiin ilman. Mutta nyt huomaankin, miten helppo olo on ilman.
    Antti Heikkilää olen paljon kuunnellut. Hän puhuu paljon viljasta ja insuliiniresistenssistä. Kävin Heikkilän luennolla joskus aikaisemmin.
    Minusta jokaisen pitää syödä sitä, mikä tuntuu omasta kehosta hyvälle. Minulla turvotus on laskenut selvästi ja olo parantunut eli minulle tämä tuntuu sopivan.
    Mukavaa ja leppoista viikonloppua, AIli-mummo.
    En postauksellani halunnutkaan kenenkään ruokailutapoja muuttaa, itse olin vaan niin täpinöissäni kun oloni parani ja kengät mahtuivat jalkaan!

    VastaaPoista
  11. Tämä postaus on minulle tärkeä. Meilläkin mies puputtaa leipää ja leivonnaisia joka käänteessä ja hyvin voi. Minulla sen sijaan on turvotusta...

    Aion kokeilla samaa kuin sinä. Aluksi viikko ilman viljaa. Tai, kuitenkin ruisleipää kohtuudella :). Kiva kun kerrot miten sinulla jatkossa menee.

    Mitähän sitä keksisi aamukahvin seuraksi?

    VastaaPoista
  12. Lastu; lupaan kertoa jatkossa, miten minun käy. Olen tässä pohtinut sitäkin, että onko turvotukseen osasyynä myös hiiva, kun aina piti ruispalat kuivattaa. Niin tai näin, nyt olo tuntuu hyvältä. Keitin juuri korvasienikeittoa ja suurustin sen sulatejuustolla. Hyvältä maistui. Aamukahvin seurana popsin leivän päällysteet ja vaikka omenan tai palan tummaa suklaata!

    VastaaPoista
  13. Riemastuttava postaus :))

    Viljalti tsemppiä jatkoon :D

    VastaaPoista
  14. Kati; kiitos tsempistä! nyt on parin viikon sessio takana ja olo todella hyvä. Ei mourua vatsa, ei kipuile paksusuoli, ei nouse pallea leukaan asti iltapäivisin. Jatkan toistaiseksi!

    VastaaPoista
  15. Minun on nykyään vähän pakko uskoa, että leivät-peruna-pasta-sokeri, ovat minulle metaboliselle lihottavaa. Taas se näkyy päälle päin. Kurinalaisuus ruoka-asioissa on minulle vaikeaa ja siksi taas pullistun vatsasta. Tosin kuin elämäntoverini, joka kiskoo mitä vaan ja vaikka kuinka paljon. Kateellinen sellaisille, vaikkei sekään tässä mitään auta.

    VastaaPoista