MITTUMAARI OLI JA MENI

Kylmin juhannus kolmeen vuosikymmeneen, sanottiin uutisissa.
Totta, tulomatkalla saatiin  rakeita, räntää, vettä ja lämpötila ei vaan jaksanut nousta juurikaan,  pohjanoteeraus Hankasalmen kohdalla vain neljä astetta. Mutta mökillä kestettiin - ja mikäs on kestäessä, katto pään päällä ja tulisijat käytössä. Ja sauna joka ilta, uinti kylläkin vapaaehtoista! Aitassa nukkujille vietiin lämpöpatteri yöksi.

Aurinko pilkahteli aina sateen lomassa. Mutta ei valittamista, kaikilla taisi olla samankaltainen juhannussää!
Meitä oli täällä niemen nokassa yhteensä kymmenen ruokapöytään istujaa sekä Simo vielä päälle päätteeksi. Laitettiin yhdessä pikku-miniän kanssa ruokaa (siis hän suunnitteli, kattoi ja poika grillasi), minä vain perunat keitin ja porkkanat. Ihanalta maistuu jos ei itse tarvitse hellan äärellä seista.

Juhannuskokko jäi meistä riippumattomista syistä aattona polttamatta, kaipa sen sitten seuraavana iltana sytyttivät, mutta meillä oli sitten jo muut menot. Aattona takassa grillattiin makkaroita ja saunottiin.  Sataa tihuutti, mutta sitten kun aurinko pilkahti, sateenkaari tuplaantui ja ylettyi saaresta meidän rantaan asti.

Sateenkaaren päästä löytyy aarre, minulle se on tämä mökkerö, senhän jo näkee sateenkaaresta!

Hieman myöhemmin kun pelattiin porukalla ristiseiskaa, katsahdin ulos ja vautsi, mikä värimaailma.

Niinhän sitä sanotaan, että iltarusko hyviksi ilmoiksi. Ja tänään onkin ollut sateeton päivä!

Pakko postata vielä toinen kuva varmuudeksi!

Simolla on ollut mukavaa, aina on löytynyt rapsuttajia, lenkittäjiä ja herkkupalojen jakajia. Simo kyllä viihtyy täällä niemessä tosi hyvin.

Aina kun joku meistä oikaisi itseään sohvalle, oli Simo oitis päivänokosilla kiinni koipien välissä. Nautinnollista päiväunta koiralla!

Martta-tädin akileija avasi kasvonsa auringolle. Myös ruusut kukkivat; tornionlaaksolainen, suviruusu,tummanpunainen pienikukkainen juhannusruusu Nelly, valkoinen juhannusruusu,  ristinummelaisessa kuusi nuppua vielä aukeamatta, samoin Valamon ruusu odottaa lämpöisempää säätä. Tulomatkalla sain Amalialta muutamia ruusunjuuria, mm. Kempeleen kaunottaren. Kaikki on istutettu ja toistaiseksi hengissä, vettä on tullut taivaasta ja kannettu järvestä. Ja unkarinsyreeni kukoistaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Nyt on järvellä aivan tyyntä. Niemestä on juhannusta viettämään tulleet jo lähteneet takaisin, vain me kolme, minä, prinssipuoliso ja Simo lämmitellään täällä saunaa ja nautitaan maisemasta. Hyttysiä on ollut aivan hurjat määrät, armeija odottaa jo oven ulkopuolella, jos sisältä tulisi verenluovuttajia!

Tänä aamuna harmittelin, että kamerani oli sisällä mökissä kun olisin sitä tarvinnut. Simo juoksi aamulla heti laiturille niinkuin aina.

Minä kuuntelin saunamökin rappusilla miten kuikat kaakattivat tullessaan meille päin. Luulin niitä olevan vain kaksi tai korkeintaan kolme. Ylväästi ne uivat laiturin ulkopuolella noin viiden metrin etäisyydellä. Kaikkiaan yksitoista kuikkaa!  Ne pysähtyivät Simon haukkuessa häntää heiluttaen. Tietäväthän kuikat, ettei koira tassujaan niiden takia kastele. Kaksi kuikkaa lähti tulemaan laituria ja koiraa kohti, oikoivat kaulaansa ja kääntelivät sitä. Tulivat parin metrin päähän koirasta haukkujaa ihmettelemään. Lopulta kaikki kuikat lähestyivät laituria ja ihmettelivät Simon täpinää. Kun minä liikahdin, sukelsivat kaikki yksitoista ja vain renkaat jäi veden pinnalle. No, tallentuipa alitajuntaani vaikkei kameraani.

Tällaista eloa meillä. Aitan takana puupinossa kuoriutuu parhaillaan pikkiriikkiset linnunpoikaset pikkiriikkisistä linnunmunista. Niiden vuoksi toivoisin hiukan lämpöisempää säätä! Ja muutenkin.