YKSI RUUSU ON KASVANUT LAAKSOSSA...

...ja se kauniisti kukoistaa....

Aamukävelyllä takapihalla lauantaina leyhähti vastaan ihana ruusuntuoksu. Valamon ruusu  täydessä kukoistuksessa,  levinnyt melkoiseksi pehkoksi ja juurruttanut poikasiaan ympärilleen. Nekin jo kukkivat hehkuvanpunaisina . Saapihan sitä ruusulauluja lauleskella,  on sananikkarit ja säveltäjät tehneet kera kaipauksen ja ilman. Niinkuin nyt sekin, että "ruusujen tuoksuun ja virran juoksuun vertailla rakkaintaan laulussa voi".  Voipa hyvinkin. 

Tykkään ruusuista,  keväisin ulos istuttamani äitienpäiväruusut kukkivat takapihan kukkapenkissä joka kesä. Minä tyhmeliini siirsin ne uuteen paikkaan, eivät menestyneet.  Nyt nypin juurakot kompostiin, vain yksi täysin villiintynyt jäi piikkeineen törröttämään paikalleen.

Juhannusruusun aika on ohi, samoin suviruusu lopettaa kohta kukkimisen. Mustilan vaaleanpunainen on vielä nuppuvaiheessa.
Ja keltainen ruusuni juurtui hienosti, ehkä jo ensi kesänä pukertaa ensimmäisen nuppunsa. Parissa paikassa täällä kotona on ruusua, jonka pelastin rakennustyömaan alta, en tosin tiedä nimeänsä. On lähes piikitön, kukinto vaaleanpunainen ja kerrottu.

Ja sitten on kurttulehtinen ruusu, jonka kylkiäisenä ihan aito villiruusu. Myös punalehtinen ruusu kukkii,  joskin aika vaatimattomin vaaleanpunaisin kukin.

Ja valkoinen villiruusu, mistä lie villiintynyt, mutta piikeissä löytyy. Eli täällä kotona  - jos lasketaan juhannusruusun yksinkertainen muoto mukaan - on kaikkiaan kymmenkunta erilaista ruusua. Näiden lisäksi  mökillä vielä juhannusruusu Nelly, Tornionlaakson ruusu, Ristinummen ruusu, Kempeleen kaunotar ja nukenruusu (?) sekä tietysti  juhannus- ja suviruusut, Valamot ja Mustilat mm. Eli viitisentoista tätä kukkasortimentia. "On paljon harhaa, en sulle luvannut mä ruusutarhaa enkä aurinkolaivaa..." hih.

Vaan mitä tekikään sunnuntain aamuyöllä alkanut sade, joka jatkui varsin rankkana vielä viime yön aina tähän aamuun asti. Löi länttään Valamon ruusupuskani, kukat kuin selkäänsä saaneet.
Vain aurinko ja lämpö voisi ne vielä pystyyn nostaa. Nyt mittari näyttää tuskin kahtatoista astetta, ilma on kostea ja kolea. Suomen suvi. Lyhyt ja vähäluminen.

Sisähommiksi tämä menee. Eilen sateessa verkotettiin viinirypälekasvusto, sillä pikkulinnut napsivat raakileita urakalla.
Karhunvatukka on jo isolla raakileella, luumuja tuskin tulee, sillä kirvat levisivät luumupuihin, ikinä ennen ei sellaista kirvain invaasiota ole nähty. Mäntysuopaliuosta ruiskutettiin, mutta taidettiin olla jo myöhässä. Sama vika omenapuissakin. Mutta puutarhamarjoja kyllä tulee. Josko metsässä mustikkasato jäänee laihanlaiseksi.

Kanttarellit aion tänään poimia pannulle. Jos sadetta jatkuu, kasvaa niitä varmasti lisää.

Onneksi lehtokotiloiden määrä on puutarhassa niin vähentynyt, että joskus sattumalta löytää yhden yksilön. Mutta kyllä sekin ehtii lisääntyä vauhdilla ellei sitä kerkiä hukuttamaan tai rastaat sitä syö.

Simo rötköttää sohvan nurkassa, ei oikein mieli tee koirankaan tassujaan märkään nurmikkoon kastelemaan.

Taitaispa olla itsellekin parasta kääriytyä peiton alle ja sulkea silmät surkealta kesäsäältä. No, olisin varmasti herännyt todellisuuteen, sillä helikopteri lensi juurikin niin alhaalla ylitsemme, että puun latvoja hipoi. Jollakin lie ollut kiirettä. 

Tulipa kutsu serkkutapaamiseen. Olen ihan pikkuisen ylpeä siitä, että pari vuotta sitten sain tapaamistradition alkuun ja nyt sitä vuorollaan serkut jatkavat. Harmi vaan, että on niitäkin serkuksia, joille ei nämä tapaamiset käy laatuun lainkaan. Minusta kuitenkin on parempi tavata vuosittain yhteisesti, kuin luritella kirstukiuruna sitten jälkikäteen. Isoäitini sanoi aina, että "turha lurina kuolleelle laulaa". 

Liekö lausumaan ollut syynä pappani puolisolleen laulama: "jos sinä ennen kuolet ja minä tänne yksin jään, niin tummanpunaisilla ruusuilla käyn hautasi peittelemään..."
Ruususilla, kukkasilla tervehdin mä sinua, iloisella sydämellä muista aina minua...