PALKITSEVAA PASTEERAILUA

Tämä vuodenaika on aivan ihana. Kesän huomaa selvimmin paitsi lähkähdyttävästä lämmmöstä myös kiertämällä puutarhassa päivittäin. Vaikka harmittaakin, että mökin perennapuutarhassa kukintaansa aloittavien kasvien seuraaminen jääkin juhannukseen, täällä kotipihassa riittää pällisteltävää meikäläiselle mielin määrin.

Siniset iirikset kukkivat tänä vuonna täysillä. Mökillä on useita erivärisiä iiriksiä, mutta niiden kukkiminen on jäänyt vaatimattomaksi.

Rosenkvitten myös yllätti, tulleeko nyt satoa myös syksyllä.

Taisin aiemmin kertoa Moskovan kaunottaren muuttomatkoista. Siitäkö lie suivaantunut ja pukersi yhden kukkatertun. Vaan ylläriksi tulikin sitten vielä toinen pienempi, ihan vitivalkoinen.
Ja samassa varressa ovat!

Marjaomenapuu kukki nyt ensimmäistä kertaa, jännää nähdä, onko siinä syksyllä pieniä omenoita!

Kevät on tuonut kaiken kukinnan paljon ennen aikojaan. Ennen sireenit ja kielot kukkivat juhannuksen aikaan, samoin pihlajat.
Nyt niiden kukinta alkaa olla jo ohi. Pihlajat ovat niin täynnä kukkaterttuja, että tilhiparville riittää syksyllä syötävää.

Itseasiassa puutarhassa on niin paljon uutta kasvua ja kukkaa, että oikein sielu ja silmä lepää. Juhannusruusun nuput ovat juuri ja juuri avautumaisillaan, suviruusu jo kukkii ja myös villiruusussa on valtavasti nuppuja. 
Liljat ovat venyneet vartta ja niiden kiusa, punaiset liljakukot, yrittävät parhaansa lisääntyäkseen liljan lehtien alapinnoilla.

Toinen puutarhan kiusa on lehtokotilot. Uskomatonta, miten ne laumana lähestyvät tien yli sateen jälkeen. Niiden hävittämisen paras keino on poimia ne ja lähettää etanataivaaseen. Niin hyvin jahti onnistui, että tänä aamuna vain kaksi kulki mökki selässä alapihalla. 

Akileijat, siniset ja vaaleanpunaiset ovat myös avanneet kukkansa.
Ja erityisen onnellinen olen syysvuokosta, joka nostaa reippaasti päätään sekä täällä kotona että mökin kukkamaalla.  

 Pikkutalvioltakin löytyi värimuunnos, tavallisen sinisen joukossa kukkii tummempi lilan värinen.

Siemenet on kylvetty maahan, vanhanajan hernekin on noussut jo isolle taimelle. Herneitä sain Unelmalta ja hienosti kaikki itivät. Pitää vaan säilyttää tulevista siemenherneet ensi kesäksi myös.
Mansikkamaa kukkii hienosti, ehkä satoa saadaan ellei lukuisa rastasjoukkio ehdi ennen meitä. Punaherukoista söivät jo osan raakileina. Pakko oli verkottaa pensaat.

Taponlehti on oikea etanarysä. Sen tiiviissä kasvustossa on lymypaikkoja myös lehtokotiloille. Toki niitä on löytynyt yli metrin korkeudelta tuoksuvatukasta ja herukkapensaistakin.

Jotkut ovat opettaneet koiristaan mm. kantarellien etsijöitä.
Opettaisinko Simon keräämään mahdolliset lehtokotilot pihanurmikolta?!? ei taitaisi onnistua! Poika on kiinnostunut oravista, räkättirastaista ja korppien ylilennoista.

Nyt viikonloppuna meillä on meneillään pihakirppis-rompetori.
Eilinen päivä oli lämmin, yhden kerran ukkospuuskan tuuli yritti riepottaa telttakatoksen mukaansa, mutta muuten kaikki meni ihan mukavasti. Sitä minä vaan ihmettelen, että kauppa käy rompetorin puolella paremmin kuin minulla, jolla sentään on ihan laatutavaraa tarjolla. Vanhat perunakuokat, sorkkaraudat ja heinäseipäät sekä antiikin ajan polkupyörät menivät kuin kuumille kiville. Mutta ehkä tänään on minun päiväni sitten. Vein tyrkkylle myös ison nukatun seinäryijyn, ehkä joku sen vaikka matokseen ostaa...

Jaapa jaa. Pakko se on vaan lähteä puhaltamaan aamukaste myyntiteltan ympäriltä. Vaikka se on kylläkin auringon hommia se.
Mukavaa lauantaipäivää, nauttikaa täysillä.