keskiviikko 12. tammikuuta 2011

HUNAJATA, HUNAJATA

Eilen alkoi kansalaisopiston laulupiiri ja ilmoille kajautimme laulun Sabelin; siinähän sanotaan, että "toit kevätkuun, Sabeline".  Laulu on lyhyt ja se pitää aina laulaa kahteen kertaan, että tuntuu laululta. Mutta, mutta:  eräs piiriläinen sanoi, että ovat toisessakin piirissä laulaneet samaa ja siinä on toinenkin säkeistö. Olet sen itse tehnyt, väitti minulle. Prinssipuoliso muisti, että varmaan vuosikymmeniä sitten olin rustannut lisäsäkeistön. Itse jo niin hattaroitunut, ettei yhtään lamppu syttynyt. Voipa olla, vastasin.
Kotona sitten kaiveltiin nuottipinkkaa. Joo, olin sepustanut sanoja toisen säkeistön verran. Äkkilukemalla vaikutti niin hunajaiselta, niin hunajaiselta. Vai miltäpä kuulostaa:

SABELINE
Ruusujen tuoksuun, tai
virran juoksuun
vertailla  rakkaintaan laulussa voi.
Vaan kuinka voisin laulaa mä toisin
kun sanat kaikki niin kalpeina soi!
Oh! Sabeline.  Oh! Sabeline,
tuo nimikin yksin himmentää muun.
Oh, Sabeline. Oh, Sabeline.
toit kevätkuun, Sabeline, Sabeline.

Laulaisin sulle,
niin kaivatulle,
tahtoisin tuoda yön kuutamoineen.
Herkimmän tunteen, sydämen laulun
sinulle armain, ja rakkauden.
Oh! Sabeline. Oh! Sabeline,
sydämein sykkii sinulle vain.
Oh! Sabeline. Oh! Sabeline,
rakkaani oot, mun ainoain!

Jess. Jos nyt rustaisin sisäpiirivärssyä, en  noin hunajaa valuttelisi. Vaikka kuinka Sabeline olisitkin kevään tuoja, valotar ja kuun tytär. Ehkä nyt olisi enemmän itsekritiikkiäkin. Mutta se oli silloin....hih.

6 kommenttia:

  1. Eikö vain pitänyt kaivaa "tuubista" tämä laulu neljän kissan esittämänä. Kyllä nämä sinun hunajaiset siihen sopivat oikein hyvin. Ja kauniit kuvasi hyvin täydentävät.

    VastaaPoista
  2. Kauniit ruusut.
    Sabeline, herätti vanhat muistot ajalta
    jolloin oltiin noin kakskymmpisiä.
    Toivelaulukirjasta laulettiin oikein
    antaumuksella lauluja. Tätäkin laulettiin
    Four Catsin kanssa "yhdessä".
    Nuo sanasi, hyvin voin alleviivata.
    Onpahan tuon hunajankin suhteen makuvaatimukset muuttuneet.

    VastaaPoista
  3. Voi voi, hunajatahan sitä saa olla vieläkin, Ihan hyvät sanat siinä olet rustannut. Tuo alku olikin kovin tuttua sieltä ajalta ennen.
    ja nuo ruusut, hunajata nekin

    VastaaPoista
  4. Kritiikit hevon kuuseen, Anja. Sydämellä tehdyt runot ovat hienoja. Lisää vaan hienoja runoja tänne blogiisi. Toivoo hän, joka ei osaa runoja rustailla.

    VastaaPoista
  5. Yhdyn Unelmaan! Hienon säkeistön olit tehnyt. Miten outoa, että muistan kuulleeni tuon laulun...

    Lumoava vesikuva, jokikuva...!

    VastaaPoista
  6. Minttuli; tämä on vanha laulu, jota teini-ikäisenä jo lauleskeltiin. Kuvassa edelleen Konnekosken virtaukset.

    Sirpa; joops, neljän kissan tulkintahan se oli.

    mummeli; eletty elämä tahtoo karsia hunajat. Ja ruusuistakin löytyy tässä iässä jo piikitkin!

    Unelma; joskus ehkä sitten kasaan rustailut kaikki samaan kansioon, kunhan ikä karistaa kritiikit (lue unohdus!)

    Leena Lumi; vielä on pitkä matka Mirkka Rekolan tulkintoihin!

    VastaaPoista