keskiviikko 19. tammikuuta 2011

VETTÄ KENGÄSSÄ

Tänään tulleessa Voi hyvin -lehdessä kerrottiin avantouimisen ihanuudesta. Sanottiin, että avannossa uiminen on luomuterveydenhoitoa. Ja sanotaanhan, että vesi vanhin voitehista! No jaapa jaa. Minä rakastan vesilätäköitä, järviä ja merenselkää. Jopa pieni pihalampi avantoineen on minulle tärkeä, puhumattakaan mökin rantaa hyväilevistä aalloista.

Jotenkin minun on näköjään ollut pakko saada vettä myös kodin seinille! Tiedostamatta olen kerännyt seinille rantamaisemia ja koskia. Taiteilijan nimellä ei niin merkitystä, kunhan taulun tunnelma kolahtaa, eikä sen puoleen olisi ollut tauluista varaa edes paljon maksaa. Nämä vedet ovat vaan houkuttaneet (rajasin tarkoituksella kehykset pois), eivätkä  ole mitään matrikkelitaiteilijoiden töitä, olenpahan vuosien varrella poiminut kainalooni  kun ovat kohdalle osuneet edulliseen hintaan. Eli kantanut vettä!

Tämä on kuin muistutus mökkirannasta,  tuo mieleen kesäiset ja huolettomat päivät sisemmässä Suomessa. Vastapäinen ranta kallioineen, saari ja Varpuniemen takana Kaivannon lahdeke. Minun silmissäni.

Samoin tämä, takarannan kalliot ja mäen puolukkamaat. Minun mielestäni.

Tämä on osa talvisesta taulustani, maalattu täältä läheltä kotiamme. Tähän tauluun tuli oikein pakkomielle, näin sen jo puolivalmiina ja ihastuin sulan veden "elävyyteen" lumen keskellä.

Näitä Mieskosen koskimaisemia näkee paljon huutokaupoissakin, sama maisema aina vähän eri kantilta, lähempää latoja ja kauempaa alajuoksulta.

Tämä on Sipposen maalaama jokimaisema. Ruovikkoinen ranta muistuttaa lähijoen yläjuoksua.

Sipposen maisemia tämäkin talvinen joenuoma. 

Meren vaahtoavaa vettä Rautapalo-Rappin maalaamana. Yksinkertainen, mutta vahva väreiltään.

Ja tässä Imatran koski vapaana. Tämä on maalattu joskus viisi-kuusivuosikymmentä sitten ja jäänyt mieheni äidiltä, alkujaan imatralaiselta, meille. Kosken tyrskyt on hienosti saatu kuvaan ja tuntuu kuin pärskeet kastelisivat.

Kaikissa näissä vettä tyynenä järvenä tai vaahtoavana koskena kuvaavissa tauluissa on vangittu kankaalle veden olemus, sen sisin sielu. En väsy näitä katselemaan. Varmaan minulle on jäänyt lapsuuden leikeistä "vettä kenkään".












































12 kommenttia:

  1. Tuon ensimmäisen taulun maisema on jotenkin niin kaunis ja mielikuvituksellinen. Tuli elävästi mieleen kesä ja kaipuu kesään!

    VastaaPoista
  2. Kauniit maalaukset. Vesi kiehtoo minuakin ja merimaisemat erityisesti. Johtunee siitä että äiti oli Pohjanlahden rannoilta kotoisin..
    Vaan kyllä järvetkin kelpaa ja joet ja..

    VastaaPoista
  3. Olen ihan sitä samaa mieltä, että sitä on laitettava näkyviin mistä tykkää ja on iloa silmille....MUTTA, näitäkin on tuttavapiirissäni, jotka muka ovat asijain tuntijoita joka asiassa ja töräyttävät jopa mun omassa kodissani,höh, mitä sattuu!!!! Siunauttua ja ymmärrystä toivotan heillekin, hekin tuntuvat tarvisevan meitä jotka uskoltavat näyttää sanoa omia mieltymyksiämme, jopa yleisissä blogissaan, hih-hii... ;)

    VastaaPoista
  4. Paljon olet onnistunut kokoelmiisi vesiaiheisia tauluja hankkimaan.
    Imatrankoski toi minulle nyt joulun mieleen. :)

    VastaaPoista
  5. Ihania, katseltavia tauluja, niitä joista näkee, mitä ne esittää. Sellaiset on minun mielestäni oikeita tauluja. ei ne, mistä pitää miettiä mitähän tuo esittää.

    VastaaPoista
  6. Marika; kai se kesäntuntu kolahti minuunkin kun kaappasin tämän taulun kainalooni.

    Minttuli; Vesi on minulle ykköselementti, sitä kuvaan myös paljon - ja tietysti uin ja uin....

    Maikku; ensin vähän arkailin postata näitä vesiä, mutta oivallus siitä, että olin niitä kasapäin nostanut seinille antoi rohkeutta. Eiväthän nämä ole mitään arvotauluja, ei sinne päinkään, mutta minulle ovat tärkeitä juuri niiden tuottaman assosiaation ja mielihyvän tähden. Jatketaan sinnikkäästi tuoden omia mieltymyksiämme ja mielipiteitämme blogeissamme!

    Unelma; kuten tiedät, ei nämä ole kovin kummoisiakaan taidepläjäyksiä, mutta tilpehöörimummin seinälle sopivia kyllä. Niin, tuo Imatrankoski-taulu on arvokas sen vuoksi, että se on anopilta saatu ja vanha, ja siksikin, koska siinä koski pärskii avoimena.

    mummeli; minustakin taulusta pitää heti nähdä, mitä se esittää. Ja minä pidän voimakkaista väreistä...

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo vesi on meille useimmille tärkeä elementti ! Seinilleen täytyykin laittaa juuri sellaisia tauluja joista itse pitää...Jos se vielä tuo mieleen jonkun rakkaan paikan, se on ihan nappiin. Minä ihastuin tuohon lumiseen kuvaan, jossa sula vesi...mahtaakohan olla akvarelli? Kenen työ??

    VastaaPoista
  8. ritvau; työ on öljyväri ja sen on tehnyt paikallinen taiteilija Kaija Hänninen. Työ oli viimeistelyä vaille kun kävin ostamassa häneltä syntymäpäivälahjaksi erästä työtä. Siltä istumalta varasin tämän taulun ja olin onnellinen kun sen sain.

    VastaaPoista
  9. Kauniita taideteoksia!
    Mulla on sama, kaikki järvet, joet ,meret, kosket on lempipaikkojani ♥

    VastaaPoista
  10. seijastiina; vesi on vaan niin tärkeä elementti koko elämisessa!

    VastaaPoista
  11. Minustakin nämä on kaikki hyvin kauniita. Eniten tykkään kesätauluista, eli kahdesta ylimmästä, voi kuvitella pääsevänsä tuonne kesään ja uimaan... On kyllä nämä talvimaisematkin tosi hienoja ja koskimaalaus upea!

    VastaaPoista
  12. Anja; minustakin nuo kesäiset maisemat muistuttavat mökin maisemia ja uintihetkiä, mutta myös talvinen vesimaisema kiehtoo. Johtuneeko avantouintiharrastuksesta, jota on kestänyt jo kaksitoista talvea!

    VastaaPoista