lauantai 1. tammikuuta 2011

SATTUMA

Voi hyvät hyssyrät tätä sisäistä hykerrystä. Vuosia, vuosia olen pähkäillyt että miten se oikein meni ja mikä se oikein sitten oli. Se meidän häävalssimme. Sen sävel pyöri aina alitajuisesti mielessä ja nuottejakin siihen haeskelin. Mutta eilen illalla se kolahti. Erään tv-ohjelman taustalla se soi haitarilla soitettuna, niin myös meidän häissämme reilut puoli vuosisataa sitten. Eipä siis ihme jos muistikin hattaroittaa jo mummelilla. Mutta ei, jotkut asiat vaan pysyy. Ja pulpahtaa joskus esille. Niinkuin nyt häävalssi.


Tänän muistin googlettaa. Ja hups. Useitakin versioita siitä löytyi, mutta täällä se soi parhaiten. Valssi on ikivanha, vuodelta 1912. Ihmettelen suuresti, mistä tällainen valssi 17 vuotiaan morsion päähän oikein pälkähti, sillä eipä ollut Sydeny Baynesista mitään hajua ja tavallisesti avioon tanssittiin Kielon jäähyväisillä tai Keinumorsiamella.


Syksyisessä hääkimpussani oli tulipunaisia neilikoita. Jostakin syystä aikamiespoikani tuo minulle usein kukkakimpussa neilikoita. Ei hän mitään hääkimpustani tiedä. Tänäkin jouluna pojan kimppuun oli sidottu neilikat! Pitäiskö itkeä vai nauraa? Ei kumpaakaan. Olla onnellinen, että muisti pelaa ja muistoja muodostuu.
Haa, nuo marjaiset oksat symboloikoot prinssipuolison marjareissuja, tosin mustikoita enimmäkseen, satoja litroja pakastimet turvoksiin. Tai ehkä ovatkin muistutus omista tyrnipensaistamme appelsiininkeltaisine marjoineen. Sama se. Hyvä on olla ja eleä.

5 kommenttia:

  1. Aina nämä vuodenvaihteen inventaarion paikka.Muistot menneeseen matkaa.Mitä iäkkäämmäksi käydään, sen elävämpänä nuoruusmuistot.49 vuosi meilläkin Loppiaisena kihlauksestamme.Jos elinpäiviä meillä, suunnitelmissa 50v.hääjuhla aikanaan.
    Ollaan Onnellisia!

    VastaaPoista
  2. 50 vuotta yhteiselämää on pitkä aika, siinä jo muistoja muodostuu. Olimme jo ehtineet suunnitella ohjelman omaan 50 vuotis hääpäiväämme, mutta elämähän ei aina mene niikuin suunnittelee, vaan rinnallaeläjä nukkui pois vähän ennen juhlaa. Siitäkin jo 4 vuotta. meidän häävalssi oli "kultainen nuoruus"

    VastaaPoista
  3. Onpas tuo valssi täynnä menneen ajan lumoa.
    Ja meillä on tänään jo 46 vuotta täynnä. On sitä ehtinyt kun nuorena menee..Häävalssia ei ollut, eikä tanssia ollenkaan
    Onnellisia vuosia lisää toivotan!

    VastaaPoista
  4. Ihana on teidän häävalssinne. Hienoa on myös se, että vieläkin jaksatte tanssia yhteisiä kuvioita.
    Onnea teille edelleenkin.

    VastaaPoista
  5. SinikkaHelena; Pianhan teilläkin on puolivuosisadan merkkipaalu, sitä kannattaa kyllä juhlia!

    mummeli; aina ei käy niin kuin toivoisi, mutta mukana muistoissa kulkevat myös ne, jotka väsyivät vaeltamaan. Ja Kultainen nuoruus -valssi varmasti tuo muistot mieleen.

    Minttuli; onnea 46-vuotisesta yhteisestä taipaleestanne. Niinhän sitä sanotaan, että "kaikkeansa se katuvi joka nuorna naimistansa". Vaan mitäpä katumista, elämä opettaa hiljaa kävelemään ja poimimaan timantteja hohtavalta hangelta. Onni on viivähtävä hellä katse, yhteiset aamukahvihetket ja pitkä yhteinen taival takana.

    Unelma; tähän valssiin on suomalaisetkin sanat, "tubesta" löysin vain todella hitaan Karin Schmidtin version englanniksi. Yhteisiä kuvioita vieläkin opetellaan kansal.opistossa! Vaan oli säkä että löysin tämän valssin vielä...

    VastaaPoista