tiistai 18. tammikuuta 2011

KAIKKI KULTAA MIKÄ KIILTÄÄ

Posted by Picasa
Muutamia vuosia sitten osallistuin erään tuttavani pitämälle kurssille, missä alusta pitäen valmistimme peileihin ja tauluihin kehyksiä, seinäkelloja, jne. Innolla kiersimme etsimässä myös valmiita kipsitöitä, jotka kaikki sitten kullattiin tai hopeoitiin ja lopuksi patinoitiin. Työ tehtiin monessa eri vaiheessa ennen lopullista kultaamista.


Aivan ensiksi hankittiin peilin kehystä varten tavallinen puukehys. Sitten keitettiin jänisliimasta ja selluloosasta sekä liitujauhosta kiinteä taikina, jota vaivattiin tasaiseksi. Taikinasta otettiin sitten massaa valmiiksi voideltuihin muotteihin kulmakoristeita varten. Koristeiden jäähdyttyä ne liimattiin kehyksen nurkkiin ja jätettiin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen niitä tasoiteltiin kostuttamalla ja puuveitsillä kaivertamalla kuviot selvästi näkyviin. Kun kulmat olivat halutun tasaiset ne hiottiin vielä kangastilkulla, lakattiin ja jätettiin taas kuivumaan. Toinen lakkaus tehtiin uuden hionnan jälkeen. Kuivateltiin taas. Sitten oli aika sivellä pintaan mixtion ja varoa koskemasta sormellaankaan öljyttyä pintaa. Kun öljy oli tietyn ajan "kuivunut" työn pinnassa, levitettiin höyhenenkevyet kulta- tai hopealevyt öljyttyyn pintaan ja paineltiin sen jokaiseen kohtaan.  Kultauksen tartuttua pintaan ylimääräiset kultahippuset kerättiin paikkalapuiksi.



Kullattu pinta lakattiin ja viimeiseksi siveltiin patinaväri, josta suurin osa pyyhittiin pois, jotta koristeen kuvio saataisiin hyvin esille. Kun kaikki näytti hyvältä, lakattiin vielä kertaalleen ja näin oli monivaiheinen ornamenttikuvio valmis. Tämä seinäkello on tehty vesivanerilevyn päälle ja kellotaulu kiinnitetty sitten viimeksi.


Paljon kullattiin myös valmiita kipsitöitä, ne lakattiin ensin useampaan kertaan välillä hioen ja saatiin hyvä pinta öljyämistä ja kultausta varten.


Tuolta ajalta minulla on vielä pakastimessa taikinaa, venelakkaa ja öljyä sekä kulta- ja hopealevyjä odottamassa uutta inspiraatiota. Tahtoo vaan olla jo seinät täynnä entisistä ja lapsillakin jo jokaisella omat peilit ja lampetit. Ja muutamia on jo tullut korjattavaksikin, niinkuin tämä David, jonka jalka meni poikki!

Näitä pieniä enkeleitä on pyrähdellyt useampiakin maailmalle ihmisten iloksi.
Työ oli niin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, että väkersin kolme sarjaa isoja peilejä ja niihin kuhunkin kynttilälampetit, samoin seinäkelloja rakensin kolme isompaa ja yhden pienemmän. Pikkupeilien kehyksiä muutamia ja sitten tietysti lukematon määrä valmiita kipsitöitä kultasin tai hopeoin ja patinoin.

Nyt on ollut niin pitkä luova tauko, että pitäisi tarttua innostuksen pisaraan ja kullata edes kaikki valmiina odottavat kipsityöt. Mutta huh, tuo Davidin koipikin on odotellut korjaamista valmiiksi asti jo vuosikaudet, vaikka siinä on vain nilkan korjaaminen ja paikkamassa siinä on jo valmiina. Tällaista se vaan on tilpehöörimummin ajankäyttö nykyään. Mutta kyllä minä vielä joskus.........

14 kommenttia:

  1. Kulta sana nyt kovassa huudossa.Vanhaa romukultaa ostetaan kovasti ja televisiossakin kerran mainos"Vaihda tarpeeton kulta rahaksi".
    Kysyinkin ukulilta että ollaanko tässä vaaravyöhykkeessä,jos painon mukaan maksavat.
    Minullakin kehysmaalaus mielessä,sellaista krakleerausta ajattelin,tuleviin ideoihini.
    Kyllä Anja sinä kaikentaitaja olet totisesti.

    VastaaPoista
  2. Onpa hienoja töitä! Monta työvaihetta ja taitoa ovat kyllä vaatineet, mutta ovat vaivan arvoisia.
    Kaunista jälkeä ssat aikaan!

    VastaaPoista
  3. Aivan upeita ovat nuo työsi. Karehdittavaa taitoa! varmaan työtä joka vie mennessään. Meikä ei voi kuin ihailla. Ei riittäisi taitp tahdä mitään noin upeeta.

    VastaaPoista
  4. Hienoja töitä. Nuo vaativat jo paljon taitoa, kärsivällisyyttä ja ahkeruutta. Upeaa, Anja.

    VastaaPoista
  5. SinikkaHelena; ei ne ukulit meitä varmaan postittelisi, vaikka olisimmekin painomme arvosta kultaa!!! Tosin vanhoja rikkinäisiä koruja voisi itsekin rahaksi vaihtaa.

    Minttuli; tähän ikään on ehtinyt väkertää yhtä jos toista. Tämä kehysten rakentaminen ja kultaaminen vei mennessään ja siksi kai haikailenkin, että jospa vielä uudelleen...

    mummeli; kyllä minäkin moneen kertaan kellotauluun nuo palaset asettelin, liimasin ja nuolin ja kaaputin, kunnes olin sitä mieltä, että tehdastekoiset on viimesen päälle ja minun omatekoiset saavat näyttääkin omatekoisilta. Toisaalta kultaus kyllä tuo siteen esille kaikki pienetkin virheet ja huolimattomuuden. Vaan eipä haittaa, omia ovat.

    Unelma; Kärsivällisyyttä vaativat, mutta taidot olivat hakusessa. Valmiit kipsityöt olivat helpompia ja niistä sai paremman näköisiä. Mutta kun kostutti ja kaiveli ja hioi peilien sisäreunan pallonauhatkin, tiesi omaansa tehneensä. Mutta silti kukin lapsistani sai isot seinäpeilit ja kynttilälampetit niiden viereen.

    VastaaPoista
  6. Eipä tässä enää taida sanoja olla kehumiseen, näyttää että edellä kirjoitelleet ovat ehtineet ensin:) Mutta hienoja ovat. Taitoa ja kärsivällisyyttä vaativaa kuulostaa tuo työ olevan, ihailen!

    VastaaPoista
  7. Irma; oli se aikamoista puuhaa, mutta tosi kivaa, vaikka hidasta eri vaiheineen. Nyt pitäisi vaan aloittaa loppujen töiden parissa. Tuo kello ja lampetit sekä kehykset tehtiin alusta lähtien, valmiita kipsikuvia oli helpompi työstää.

    VastaaPoista
  8. Upeita töita,ja kuulosti kovasti monimutkaiselta noitten tekeminen.Ainakin oli monta työvaihetta.Karsivallisyytta vaativaa puuhaa.

    VastaaPoista
  9. todella ovatkin arvokkaan näköisiä ja tuo "patina " tuo oman viehätyksenä myös.... eikä todella saakaan näyttää tehdastekoiselta. Varmasti mielenkiintoista puuhaa !

    VastaaPoista
  10. Sateenkaari; seinäkellon ja seinäpeilin sekä kynttilälampettien osalta kaikki tehtiin alusta lähtien itse ja oli aika monta työvaihetta,ennenkuin päästiin kultaushommiin. Kipsiset figuurit ym. olivat sitten vähemmän työtä vaativia. Joo, monesti tuntui ettei työ etene, mutta oli kuitenkin niin mukavaa hommaa, että kannusti tekemään loppuun asti.

    ritvau; jos laskee työmäärän, niin sitten arvokkaita - ja tietysti kulta ja muut tarvikkeet maksoivat - mutta en niitä nyt ihan aarteina pidä, kun omatekoisia ovat.

    VastaaPoista
  11. Voi m iten kauniita esineitä ja kaikkee, ihanat on ,pidän juuri tuon tyylisestä, muttei minulla kyllä ole ;D

    VastaaPoista
  12. seijastiina; kyllä näitä oli kiva tehdä, paljon olen niitä pois antanut lapsille ja lahjaksi muutenkin.

    VastaaPoista
  13. Täältähän löytyi ihania esineitä, todella hienoja kaikki. Onpas monta vaihetta kultauksessa, kovasti aikaa on noihin mennyt, mutta kyllä se on kannattanut! Tuo pieni (tai ainakin kuva on pieni :) äiti-lapsi koriste on hyvin herkkä ja kaunis.

    VastaaPoista
  14. Anja; tämä äiti-lapsi työ oli valkea kipsityö, jonka sitten kultasin ja patinoin. Valmiit kipsityöt olivat helppoja verrattuna alusta asti itse tehtyihin peilinkehyksiin, seinäkelloihin ja lampetteihin. Mutta työ oli mukavaa ja vei mukanaan.

    VastaaPoista